lauantai 6. lokakuuta 2012

Keskusteluja maan asujaisten kesken


 - Tuu nyt jo muru pois sieltä, en minä millään pahalla! 
- Mu-hhmh.


- Bööh, pysy sitten siellä. On tässä parempaakin tekemistä kuin lepytellä mököttävää lehmää..
Ja sonni jatkoi matkaansa niin kuin vain muina miehinä voi lokkien seuratessa näytelmää uteliaina. Lehmihaikarat pyörittelivät päitään, kumman perään uskaltaisi lähteä jos kummankaan. 


Jättimerisipulit viheltelivät taivaita kohti, asiahan ei heille kuulunut. 
Mutta hih huomasitteko..sip tsupsup sup...

Tässä ei paljon muuta maailmaa huomattu. Käytettyjen kenkien myyjällä riitti selitettävää kiivassanaiselle asiakkaalle.  TUUT  TUUT! 

Käytiin siis perjantaina katsomassa mitä joelle kuuluu. Vesi oli huomattavasti laskenut sitten kevään ja väritkin olivat aika epäilyttäviä. Vihreyttä ei rannoilta kummemmin vielä löytynyt, roskia sitä enemmän. Aurinko porotti 32 astetta, joten lenkkeilyä en jaksanut pitkään harrastaa, kipin kapin takaisin viileään autoon.
Niin, meillä on nyt semmoinenkin, uusi viileä auto ( ei mitään sukua rakkaalle Range-papalle, josta emme ole raaskineet luopua).


32 kommenttia:

  1. Erittäin hauskaa on osata puhua eläinten ja kasvien kieltä. Aivan varmaan kuulisin jättimerisipulin kuiskintaa..Se puhuisi minunkin kanssani, jos päsisin samoille leveysasteille sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti puhuisi sinullekin. Onneksi sinulla on siellä metsäkaupalla juttuseuraa omastakin takaa, ja pikkulinnut tulevat sinulle kertomaan täkäläisetkin juorut.

      Poista
  2. Tuollaisia noi miehet on, eivät koskaa todella välitä ;)

    VastaaPoista
  3. 2 ensimmäistä kuvaa ovat kuin tauluja! Voi sitä mököttävää Murua...Ja nuo jättimerisipulit ovat kuin ruokaa kohti kurottautuvia linnunpoikasia!
    Onnea uuden autonkin johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Linnunpoikasia, nyt kun sanoit niin kyllä, pitkäkaulaisia mutta ei kovin nälkäisiä kun on vielä suut kiinni.

      Poista
  4. Olet ollut hyvin kuuloetäisyydellä.
    Mahtoivatko pitkät supattajat saada selville, miksi Muru ei kuunnellut tai totellut sonnin kutsua.
    Menevän nököinen uusi menopeli. Onneksi olkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut tarpeeksi lähellä sittenkään, vain supina kuului :) Mahtoikohan Muru selvitä tuolta omin avuin pois, aika mutainen pohja tuossa joessa...
      Kiitos, uusi menopeli menee, ei jätä tielle kuten edeltäjänsä :)

      Poista
  5. Ajatella, että jätti minut keskelle ei mitään. Pah, mene kun niin haluat. Lehmä varmaankin ajatteli.
    Katsoitko kumpaan suuntaan linnut lopulta lähtivät?
    Nuo jättimerisipulit ovat HIENOT!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lehmä mökötti vielä vähän lisää hylätyksi tulemistaan ennen kuin alkoi miettiä miten pääsisi kunniakkaasti takaisin rantaan..
      Rannalla käyskenteli toinen lehmä, jonka linnut tasapuolisuuden vuoksi valitsivat uudeksi emännäkseen, siitäs saivat mokomat riitapukarit.

      Poista
  6. Peikko luuli niitä ensin siivettömiksi klissoiksi (kirjasta Alissa avaruudessa), mutta sellaisia ei taida olla oikeasti olemassa, niiden siivet oli varmaan niillä taskussa tai jossain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tullut imaistuksi mustaan aukkoon ennen kuin Alissa ehti reissuilleen. Että siivettömiäkin kissoja, kuulostaa mielenkiintoiselta (googlasin heti).. onneksi on lastenlapsia joille tämän voi kertoa.

      Poista
  7. Siellä näyttää kovin eksoottiselta ja +32. Olisipa ihana seikkailla viikko vaikkapa siellä, ei haittaa roskat eikä autius, kun on lämmintä ja eksoottisia jättimerisipuleita ynnä muuta, joita ei täällä koskaan näe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin syksyllä tuolla jokirannassa tuntuu vähän kuin savannilla käyskentelisi, lehmät käyvät vesipuhveleista, leijonat puuttuu, onneksi. Kirahvit kuolisivat nälkään, sillä puita ei juurikaan ole, eikä siis varjoakaan ja auringossa lämpöä on noin 50 astetta, ei se niin kauhean kivaa ole.

      Poista
  8. Taalla oli juuri lehdessa kilpailu maan korkeimmasta jattimerisipulista. Korkein tahan mennessa loydetty yksilo on 2.6 metria! Voisiko tata kilpailua laajentaa muihinkin maihin? Siita vaan Sirokko mittanauhan kanssa tutkimaan Algerian valiokapplaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, 2,6 m! Luulen että täällä luonnossa näkemäni yksilöt ovat jääneet alle parimetrisiksi, useimmiten ovat noin itseäni mittaisia..

      Poista
  9. Hauskan näköistä yhteiseloa lammella. Kaikki saavat juodakseen. Riittääkö tässä vesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä joki on sen verran iso ettei ihan kokonaan kuivu kesälläkään, alkaa kyllä pahasti kaislottua.

      Poista
  10. Oo, vau! Onnea uuden menopelin johdosta! kyllä nyt kelpaa ajella. :-)

    Mikähän mahtoi olla lehmän mökötyksen syynä. Ihan tässä lähtee mielikuvitus laukkaamaan, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajeluauto nimenomaan. Ei kannata uutta jättää parkkiin mihinkään tienposkeen, hyvin nopeasti se häviää jonkun pitkäkyntisen mukana ja varaosina myyntiin ennen kuin on poliisille katoamisilmoitusta ehtinyt tehdä. Range-papan taas voi jättää ovet auki mihin vaan, sitä ei kukaan huoli edes palasina :)
      Eläimiä katsellessa tosiaan voisi kehitellä vaikka mitä tarinoita :D

      Poista
  11. No jopas oli itsepäinen lehmä! Onko nuo syötäviä nuo merisipulit? Onko sipuli yhtä suuri mitä varsi antaa ymmärtää? Mitä parhainta sunnuntaita ja onnea uudesta kulkuneuvosta, joko sillä on nimi?

    Mulla on joku kyselykausi näköjään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merisipuleja voi hätätapauksessa syödäkin, enemmän niitä käytetään lääkkeiden valmistukseen. Sipuli on tosi iso, halkaisijaltaan vaikka 20 cm ja painoa parikin kiloa, jos olisi tavallisen ruokasipulin veroinen niin eipä tarvitsisi usein käydä sipulikaupoilla.
      Meidän autoille tulee nimi vasta kun päästy lähempään suhteeseen, ajan kanssa, tuo on toistaiseksi vain La Blanche, The White. :)

      Poista

  12. Hyvinkin eksoottisne ja mielenkiintoisen näköistä, jotenkin pidän maiseman vähävärisyydestä, pehmeää.

    En ole koskaan ymmärtänyt lehmiä.

    Onnea uuden auton johdosta!

    VastaaPoista
  13. Kiitos. Minä pelkään lehmiä...
    Tuossa maisemassa värikkäintä taisi ollakin vesi. Ikivihreys on tuollaista haaleaa tummaa, tykkään enemmän kertakäyttövihreästä.

    VastaaPoista
  14. Onnea uudelle autolle. Nyt sopii vaan toivoa etteivät koirulit löydä sitä haisevaa tavaraa pyöriskelypaikakseen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heehe, ei taideta metsälenkkejä paljon tällä autolla tehdä :D Säästetään vierasautoksi.

      Poista
  15. Jos siinä on menossa joku suhdedraamanpoikanen... Onnea uudelle menopelille. En itse kuumuutta kaipaa, mutta hiukan kuivempaa saisi täällä olla. Etelä-Pohjanmaalla tulvii: 15 tietä poikki. Ja sadetta tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tosiaan tulvii ihan vaarallisessa määrin, en sitä kyllä kadehdi. Ensi viikolla meidänkin lämpötilojen pitäisi pysyä alle tuon maagisen kolmenkympin päivälläkin, sadetta eivät luvanneet.

      Poista
  16. Täältä katsoen nykyinen kotimaasi on tarinoiden aarreaitta. Kiitos, kun saamme niitä katsoa ja lukea! Ps. Uusi autonne on mukavan näköinen. Pääsetkö Sinäkin joskus ratin taakse?

    VastaaPoista
  17. Paljon on tarinoita liikkeellä täällä, saisi vaan napattua kiinni.
    Minun ajokorttini on valitettavasti mennyt pois voimasta jo aikoja sitten, en ole nähnyt tarpeelliseksi uusia.

    VastaaPoista