Poikkesin mennä viikolla rohdoskaupassa ja silmiini osui tämmöinen hauska pallukka, näytti aivan joltain juurakolta. Nimilapussa luki arabiaksi kaff meriam, sen verran osaan lukeakin, mutta tieto ei sytyttänyt yhtään lamppua pääkopassani. Uteliaisuuteni oli suuri, joten ei kuin kyselemään.
Myyjä oli nuori kaveri, joka ei osannut sanaakaan ranskaa enkä minä ymmärtänyt hänen murteestaan muuta kuin sanan nainen. Ja hämmentyneestä olostaan päättelin, että okei, varmaas siis johonkin naisten vaivoihin tarkoitettu.
Kotiin päästyäni sitten googlettamaan. Pallukasta keitettyä teetä paikalliset naiset käyttävät lapsettomuuteen uskoen sen edesauttavan hedelmöittymistä. No eipä ihme, että pojalta meni pasmat sekaisin, meikämummo kun ei enää näytä ihan siltä että haluaisi tulla raskaammaksi kuin mitä jo on.
Juurakolta näyttävä pallukka on oikeasti kuollut kasvi, Anastatica hierochuntica, jota myös jerikonruusuksi kutsutaan. Oksat käpertyvät kuivuessaan palloksi ja sulkevat sisäänsä nipun siemeniä. Kasvi kasvaa täällä vain Saharassa, jossa se sitten pallona odottelee ensimmäisiä sadepisaroita vaikka vuosikausia. Heti kun tarpeeksi satelee, oksat avautuvat ja vapauttavat siemenet, joista hyvin nopeasti kasvaa uusia taimia, jotka näyttävät tältä...
Tämä ristikukkaisiin kuuluva kasvi ei ole se sama jerikonruusu, jota suomalaiset puutarhakaupat myyvät. Se taas on Amerikasta koitoisin oleva Selaginella lepidophylla, jota kutsutaan ylösnousemuksen kasviksikin ja se todella herää eloon kuukausia kuivumisensa jälkeenkin jos vaan laittaa vesiastiaan. Anastatica ei herää vaan avautuminen on puhtaasti kosteudesta johtuva mekaaninen liike, lajin säilymisen kannalta tärkeä.
Minua tietysti kiinnosti tietää mitä lääketieteellisiä ominaisuuksia tällä meidän pallukallamme on, kun sitä kerran rohdoskaupassa myydään. Google löysikin muutaman tutkimuksen, jotka todistivat kasvin sisältävän erittäin runsaasti mineraaleja mm. magnesiumia, myös antioksidantteja ja fenoleita löytyy. Tiedä sitten mitä tekemistä niillä on hedelmöittymisen kanssa, mutta terveellisiä kumminkin, ja muualla päin maailmaa kasvi kelpaa moneenkin vaivaan. Liika-annostuksella kasvi on kuitenkin myrkyllinen. Pallukasta keitetään täällä teetä, jota täkäläiset naiset suosittelevat juotavaksi kerran viikossa.
Rohdoskaupat ovat täällä tosi mielenkiintoisia paikkoja, vahinko että kielitaitoni ei riitä kyselemään enempää eikä vanhoja myyjiä (=ranskantaitoisia) enää löydy. Noissa kaupoissa myydään kaikenlaisia rohtoja ja noituuteen tarkoitettuja aineksia. Minä olen (toistaiseksi) tyytynyt ostamaan vain yrttiteetä ja ryytineidon siemeniä..
Ryytineidon siementen (Nigella sativa) sanotaan parantavan kaiken paitsi kuoleman. Ja paitsi lääkkeenä näitä käytetään mausteena leivässä. Ajattelin paahtaa ja jauhaa sämpylöihin, tulee varmaan oikein energiapommeja, ehkä sitten jaksan vihdoin ottaa ikkunanpesuvälineetkin käyttöön. Jos ei, niin otan riskin juoda pallukkateetä painikkeeksi. Ihmeitä odotellen.
Toivotaan että tepsii, hi
VastaaPoistaMä ostan heti, jos auttaa pesemään ikkunoita.
Mutta ole varovainen pallukkateen kanssa, tiedä vaikka tulisitkin raskaaksi!
Saas nähdä kuinka tepsii, pitäis varmaan napostella muutama ensin alkupaloiksi, että yleensäkin saisi ne sämpylät tehtyä. Pallukoita meinaan mennä ostamaan, ainakin koristeeksi :)
PoistaAjattelin etta jos sita Jerikon ruusuksi kutsutaan, niin kai se taallakin kasvaa. Ja niin
VastaaPoistaonkin. Jerikosta pohjoisessa Eilatiin etelassa. Ja joku kavitieteilija oli sen aikoinaan
Jerikon lahella bongannut ja siita nimi.
Myos Ryytineito on tuttu. Leipien paalle sita laitetaan taallakin koristeeksi. Siina
on kylla sen verran muhkea aromi, etta kovin isoja maaria en sita leipataikinaan
uskaltaisi laittaa. Ainakaan jauhettuna. Voisi tulla sampyloihin aika outo maku.
Ikkunoiden pesu olisi kylla meillakin aiheellista.
Juu, kyllä se on oikeasti Jerikosta kotoisin, niin luin. Käytetäänkö sitä teillä myös lääkekasvina? Ainakin Lähi-Idän arabit tekevät siitä teetä ihan yleisesti. Kuulemma kaikkia kasvin osia voi käyttää kohtuullisesti.
PoistaRyytineito ei tosiaan ole mitenkään hyvän makuinen,täällä käytetään kokonaisina leivissä, ajattelin jauhaa niin ei tarvi kuin pienen ripauksen eikä maistu siemenet suussa. Siitä tehdään myös öljyä, ihan hyvää vaikka hierontaan :)
Nuo jerikonruusut laittaisin maljakkoon kuin kukat. Kivan näköiset ovat.
VastaaPoistaSiis kun näin nuo hyllyssä niin tuli heti mieleen ne sinun isot lasiset maljakkkosi, joihin laitoit käpyjä ja oksia ja milloin mitäkin. Minun pitää vaan ensin löytää sopiva maljakko..
PoistaMainio tilanne :-DD
VastaaPoistaOlet ahkera ottamaan selvää, se on hieno piirre. Niinhän tietous lisääntyy ja ikäkin varmaan, kun kaikki keinot käytät niin pääset ilman muuta sataan :-)
Minä olen utelias luonne, ei välttämättä hieno piirre, mutta onhan sitä positiivistakin uteliaisuutta.
PoistaSataan asti ei kyllä ole pyrkimystäkään tällä rangalla.
Tota, kannattaako nyt kuitenkaan juoda sitä pullukkatetä? Ajattele myt kuitenkin, jos tuut raskaammaksi, kun nyt oot. Sitä sitte kestää ainakin se 15 vuotta!!! Harkitse kuitenkin :D
VastaaPoistaPallukasta vielä pullukammaksi.. juu se pullukkuus ei tässä iässä enää kesken loppuisi, tulopuolella ollaan oltu jo monta vuotta muutenkin :D
PoistaHienoja pallukoita...ihan koristeeksi...:)
VastaaPoistaKoristeita minäkin lähinnä ajattelin :)
Poista
VastaaPoistaMielenkiintoista. Heh, myyjäpoika koki olonsa ehkä hieman vaivaantuneeksi.
Huvitti kun poju yritti selittää ja esitteli vielä tilalle jotain pussiteetäkin :) Vaikka täällä on lähes kaikki rintaliivikauppiaatkin nuoria poikia, niiltä on sitten mukava kysellä kuppikokoja :)
PoistaOlipas mielenkiintoinen tietoisku!
VastaaPoistaNigellan siemeniä käytetään muuten täälläkin, juuri mm. leivissä. En tiennyt, että ovat ryytineito suomeksi. On siinäkin nimi. :-)
Käytetäänkö samaan tarkoitukseenkin? Siis paitsi leivissä. Nigella on kuulemma mainittu koraanissakin parantavaksi yrtiksi, joten siksi muslimien keskuudessa hyvinkin tunnettu lääkeaine.
PoistaKyllä sitä varmaan täälläkin käytetään lääkkeenä, mutta ei ole ehkä ihan tunnetuimmasta päästä? Ainakaan minä en ole koskaan nigellan terveysvaikutuksista kuullut. Kurkuma, inkivääri, valkosipuli, hajupihka jne. ovat mulle ainakin paljon tutumpia.
PoistaJoo, nuo mainitsemasi on tutumpia minullekin.
Poistaheti googlasin ja täälläkin sitä löytyy.Siis tuota aitoa jerikonruusua.Sitä on täällä aavikkoalueilla.Noista nigellansiemenistä tehdään täällä myös vähän tahinin tapaista tahnaa joka on kivasti mustan väristä:)
VastaaPoistaNiitä harvoja kasveja mitkä säilyvät hengissä aavikoilla. Ai tahnaakin nigellasta, mielenkiintoista,ja taatusti terveellistä joskaan ei varmaan erityisen hyvän makuista..
PoistaEi se kyllä pahaakaan ole mutta mieluummin kyllä käytän tahinia,,,
PoistaEnemmänkin käy maustamiseen se musta nigellatahna.
PoistaNo niin vähän ajattelinkin, aika tuhdin makuista kuitenkin. Nigellateen maustavat hunajalla, ehkä se vie vähän makua parempaan suuntaan.
PoistaRaskautta täälläkin olemuksessa on jo tarpeeksi, mutta tuo ikkunanpesu, kiehtova ajatus. Mies on kyllä sitä mieltä, että turha toimenpide, kun vielä hyvin läpi näkyy.
VastaaPoistaSamaa mieltä miehesi kanssa, mutta meillä ei oikein näy enää läpikään, ihmeelliset hiekkavanat häiritsevät. Pitää vaan odotella sateiden loppumista, muuten koko vaiva on täysin turhaa.
PoistaHienoja pallukoita ja mielenkiintoisia juttuja muutenkin sinulla. Kas, kun en ole aikaisemmin törmännyt - kai.
VastaaPoistaNo tervetuloa lukijaksi! Ei täällä tosin mitään kummia enää tapahdu, olen niin kauan bloggaillut että sanomiset alkavat jo käydä vähiin.
PoistaJopa on rohdot. En ole noista kuullutkaan.
VastaaPoistaEntä miten kävi ikkunapesu-urakkasi kanssa?
En ole vielä ehtinyt kokeileen sämpylöitä, mutta ei kiirutta, on vielä vesisadetta luvassa ja hiekat takas ikkunoissa tietenkin.
PoistaVeikeitä terveyshäkkyröitä. Taidan silti pysytellä taateleiden tutussa makumaailmassa, jossa karkit ja rohdot samassa paketissa.
VastaaPoistaTaateli on tosiaan niitä harvoja juttuja, joissa terveellisyys ja maku on onnistunut samaan pakettiin. Minäkin niitä täällä juuri mutustelen..
PoistaSiällä voisi vaikka ruveta noidaksi... miälenkiintoista :)
VastaaPoistaJuu voi, se on ihan harjoitettava ammatti,ja tottakai jokaisessa naisessa asustaa pieni noita muutenkin :)
PoistaSellainen onkin peikosta hirmu miälenkiintoista. Ehkä se oppii itsekin joskua :)
PoistaPeikosta voisi tulla täällä vaikka marabu, sellainen vähän pyhempi noita, joka asustelee yksiksensä luolassa ja tekee parannustaikoja. Se olisi kivempi kuin vähän mustemman magian noita, joka enimmäkseen heittelee kirouksia ja huonoa onnea.
PoistaOlipas mielenkiintoista! Kaikkea sitä näkee ja oppii. Luin tuon sun edellisenkin postauksesi...voi hyvänen aika, pääsikö sulta edes huuto tai älähdys?
VastaaPoistaNiinpä, minäkin olen asunut täällä ihmisen iän ja vasta nyt osui silmään nuo pallukat. Heh, en minä tuota rotanpoikaa heti tunnistanut kun oli niin pieni, ihmettelin vaan mikä siellä oli ja melkein työnsin nenäni kiinni..sitten tietty heti kameraa hakemaan ja sen jälkeen vasta yäks äkkiä roskiin :)
VastaaPoistaHieno opettavainen postaus. Vieläkö olet hengissä ;D
VastaaPoistaPitää kai mennä ostamaan lisää kun loppui puhti kesken :)
PoistaJos nyt siellä kuuraat ikkunoitasi niin, ettet ehdi postailemaan niin lähettäisitkö niitä pallukkasiemeniä minulle kilon pussin?
VastaaPoistaRaskaammaksi minäkään en halua mutta jos antioksidantit tehoaisivat tämän sadepäivän apatiaan.
Mistä arvasitkin! Vähän aikaa sitten juuri asettelin tikkaita ikkunan eteen, aurinko paistoi liian kuumasti, menin ja siivosin kämpän muita osia välillä, kävin syömässä ja istuin koneelle.. nyt tuntuu että puhti loppui kesken. Pitää kai mennä ostamaan lisää pallukoita.. tai syömään pari sämpylää lisää..
PoistaHauskan näköisiä nuo pallukat! Voi kuvitella tuulen puhaltelevan niitä pitkin Saharaa. Elämä on sitkeässä, kun siemistä vuosiakin myöhemmin voi kasvaa uusi kasvi. Muistaisin, että Suomessakin on jokin rikkaruoho, joka vuosien levon jälkeen voi "herätä eloon".
VastaaPoistaAavikoilla henkiin jääminen edellyttää melkoista kekseliäisyyttä ja luonto on tosiaan aika ihmeellinen keksijä. Tuo amerikkalainen selaginella on tosi mielenkiintoinen, se todella herää kokonaan eikä vain pudottele siemeniä.
VastaaPoistaLuonto on ihmeellinen!
VastaaPoistaEikö vaan, aina löytää jotain uutta.
PoistaKiinnostavia asioita. En ole noista ennen kuullutkaan!
VastaaPoistaNiin ja blogissani olisi Sinulle pieni tunnustus ja haaste.
VastaaPoistaArkea, juhlaa ja unelmia
Luonto on täynnä ihmeitä, aina oppii jotain uutta. Kiitti tunnustuksesta, katsotaan löydänkö vielä jotain vastauksia haasteeseen muutaman kerran kun olen jo näihin vastannut vaikka toki eri kysymyksiin.
PoistaKiva että löysin tänne Sirokko, olen käynyt katsomassa kieltämättä vähän aneemista sivuasi, mutta en älynnyt aiemmin klikata:)
VastaaPoistaMuistan hyvin Jerikonruusun ja nyt tilasenkin sen, koska niitä näkyi taas saavan, ja ihmettelin aluksi, että miten ei näyttänyt ollenkaan samalta, mutta tämähän olikin eri kasvi.
Tutustuin eilen tissien kautta (luit ihan oikein)blogiin, jossa on tosi paljon tietoa suomalaisista juurakoista, siemenistä ja niiden ihmeeksi tekevistä vaikutuksista ja keräilystä, jätkä on ihan tosissaan näiden asioiden kanssa, joten olen ihan myytyä naista kun erehdyin sinne. Itse olen lievästi rohtokasveja keräilevä harrastelija, nuorena olin innokkaampi.
Heh, vuodatus on tosiaan vuodattanut paljon verta :)
PoistaEri kasvi juu, sen toisen terveydellisistä vaikutuksista en tiedä enkä viitsinyt googlettaa kun meiltä saa vain tätä mallia. Minäkin aikaisemmin keräilin ja valmistelin jotain hauteita ja vesiä, mutta se jäi jossain vaiheessa (sotkuista hommaa)ja täällähän saa noista rohdoskaupoista melkein mitä vaan, kunhan vähän tietää mitä pyytää. Nykyisin korkeintaan keittelen erilaisia teevesiä (karsean makuisia enimmäkseen). Kuusenpihkaa tosin kiinnostaisi kokeilla, mutta kun täällä ei kasva kuusia..