Vanhan kierrätystä

Tuolla otsikolla voisin kirjoittaa itsestäni ja siitä miten tulin kierrättäneeksi itseäni talosta taloon kesäisessä Suomessa kuin entisajan ruotumummot. Niin siinä käy kun ei omista omaa kattoa. Ymmärrän varsin hyvin vesivahingon vuoksi evakossa kiertelevää ystävääni (terkkuja vaan, jaan tunteesi!). Vaikka majoittajat eivät valitakaan, niin silti sitä tuntee itsensä aina vähän ylimääräiseksi toisten huusholleissa. Mitenkähän muut ulkosuomalaiset ovat majailunsa järjestäneet?  Itse asiassa ongelma ei ollut sama silloin kun omilla vanhemmilla vielä oli tilaa majoittaa, olivat ihan tyytyväisiä kun saivat kadonneen lampaan takaisin tarhaan vähäksi aikaa. Olisivat vieläkin, mutta tilasta on puute. Haaveissani olisikin saada kämppä Suomesta, mutta pitää kai ensin kehitellä haave lottovoitosta, tehdä edes se ensimmäinen lottorivi.

 No ei nyt kuitenkaan pitänyt puhua itseni kierrätyksestä vaan kuvien. Aloin purkaa saalista kamerastani ja huomasin, että ai ai miten onkin jäänyt vallan postaamatta entisestä koulukaupungistani Forssasta, missä sentään vietin koko nuoruuteni Finlaysonin tehtaanpiippujen välissä. Anteeksi vaan, nyt sitten tuleekin paljon kuvia, vien teidät 'jokiristeilylle'. 
 

Vaikka olen asunut useammassakin kaupunginosassa, niin aina väärällä puolen jokea. Piti siis etsiä silta, jota kautta olisi lyhyin matka kouluun. Tämä silta oli silloin toiminnassa olevan kutomon alueella, kauttakulku asiattomilta ehdottomasti kielletty. Sieltä kuitenkin hurautettiin pyörillä porttivahtia väistellen ja  huuteluista välittämättä  tehdasrakennusten välistä, sillan yli ja toisesta portista ulos. Oikaisi huomattavasti.

Loimijoki jakaa Forssan keskeltä kahtia ja yhdistää samalla Finlaysonin kaksi tehdasaluetta, kutomon ja kehräämön. Kutomon rakennukset ovat nykyään kauppakeskuksena.

 Uusi silta, uusi sisääntulotie, uusia asuinalueita. Kaupunkikuva on muuttunut paljon sitten minun päivieni. Saattaisin jopa eksyä.. 

Joen juoksua seuraten kehräämön suuntaan seuraava silta on kävelysilta. Viimeksi kun tuon ylitin, siinä oli muistaakseni vielä kapearaiteisen kiskot.  Saatan muistaa väärinkin. Forssa-Jokioinen-Humppila -rautatiellä  lakkautettiin henkilöliikenne jo 50-luvulla, mutta tavarajuna kulki vuoteen 1974 asti. Tehdasalueiden välillä kulki vielä senkin jälkeen sähköveturi.  Ja Jokioisillahan kulkee vielä kesäisin höyryjuna, viimeksi olen ollut sen kyydissä kun omat lapset olivat pieniä. Pitäisikin viedä lastenlapset joskus ajelulle..

  Joki jatkaa matkaansa kohti keskustaa. Tällä tiellä ei pahemmin parane horjahdella..

 Tullaan Saunasillalle, joka on saanut nimensä sillan kupeessa joen oikealla puolella sijaitsevasta Finlaysonin saunasta ja pesulasta. Tämä kevyen liikenteen silta oli kakkoskotini koulutienä. Keltaisessa rakennuksessa joen partaalla on 1906 rakennettu Elävien kuvien teatteri, Suomen vanhin edelleenkin toimiva elokuvateatteri,  jossa vietetään kesäisin kansainvälisiä mykkäfilmifestivaaleja aidossa ympäristössä elävällä musiikilla säestettynä. Kannattaa käydä kokemassa.

Sauna ja pesula on rakennettu niin lähelle jokea, että on kierrettävä ne vähän ylempää, jos ei halua vaihtaa toiselle rannalle. Kumpikin rakennus on kunnostettu, toinen on asuntoina, toisessa on liiketiloja.

No niin, mutkan jälkeen ollaankin tultu jo kaupungin pääväylälle, Koskisillalle, ollaan ihan ydinkeskustassa,  eipä tästä kulmasta katsoen uskoisi. Sillan takana näkyy vanha kivisilta, joka toimii kevyen liikenteen väylänä.

 Samaisen kivisillan kautta kulki kolmoskotini koulutie. Forssa on puistojen kaupunki ja pyöräilijän paratiisi kesällä, täällä pääsee liikkumaan lähes pelkkien puistojen kautta ympäri kaupunkia. Mahtavatko asukkaat itse sitä tajutakaan, kaikki vaan huristelevat autolla huomaamatta yhtään mitään. 

Kivisillalta katsoen ollaankin jo tultu kehräämön alueelle, joka toimii kaupungin kulttuurisena keskuksena. Tässä kohden on taas erottava joesta vähäksi matkaa ja kierrettävä rakennukset pihan kautta.
 

 

Niiden takana kehräämönrannassa kelluu joessa entinen hinaaja, nykyinen ravintolalaiva Jannu. Vai oliko sillä joku uusi nimi... kellui kuitenkin ja ravintolakin oli entisellä paikallaan.

Kehräämönranta on Kuhalankosken patoaluetta. Koskessa oli voimalaitos, joka ennen tuotti virtaa tehtaalle. Nykyisin pato säännöstelee Tammelan Pyhäjärven vedenpinnan korkeutta. Tänne asti voisi siis tulla vesiteitse Tammelasta, yhdestäkään jokiristeilystä en ole kuitenkaan koskaan kuullut. Harmi. Täältä olisi kiva jalkamiehen puksutella paatilla vaikka takaisin sinne kauppakeskukseen mistä lähdettiinkin..

 Patosilta ja koski alajuoksulta katsottuna. Täällä näkee aina kalastajia virvelöimässä, joten kai sieltä jotain kalojakin nousee. Parkkipaikalla pidetään kesäisin konsertteja, rinne on pengerretty kivasti istuimiksi. Kävelytie nousee siis tänne ylemmäksi ja jatkuu Wahrenin puistoon.

Joki sen sijaan jatkaa matkaansa kohti vähän matkan päässä olevaa Vieremän koskea ja sieltä Jokioisille vähän isompiin koskiin päätyen lopulta Kokemäenjokeen. Minä taas kierrätin itseni takaisin majapaikkaani.