Kurinpalautus

 

Hei me tanssitaan!

 Kimppakivaa, jee!

Tosijytää. Nyt saa jo loppua tämä pelleily. Piste seuraa...

 

                                                                 
 Mitähän kuria kuvittelitte palautettavan. Vuosi vaihtui, mutta itsekuria se ei ainakaan tuonut bonuksena. Saamattomuus ehti jo tarttua blogiinikin. 
Onnistuneen kaappien tyhjennyksen jälkeen siirryin pään  tyhjennykseen. Nyt kun kaikki on tyhjennetty, voin taas alkaa puhtaalta pohjalta. Eli pääasiasta.

Siis ne hiukset, ne mielestäni kuvastavat ihmistä muutenkin kuin elintavoiltaan. Huonot nekin, tunnustan, mutta sen lisäksi olen huono päättämään, vetkuttelen ja vitkuttelen melkoisen tovin. Aivan kuin hiuksenikin. Eivät vieläkään ole oppineet päättämään suoran ja väärän välillä.
Vauvahiusta pukkaa vanhasta hiusmuistista vauvakiharana, sellaisena itsepäisenä, joka päättää kasvaa ihan eri suuntaan kuin pitäisi. Kunnes vähän kasvettuaan ymmärtääkin  kasvaa oikoseen. Mutta myöhäistä lopputulosta ajatellen, kun niitä vauvakiharoita kuitenkin pukkaa koko ajan lisää. Onni tietysti sekin, kallonmuotoni ei kaljua kestäisi.

Kampaaja kuvaa kuontaloani kohteliaasti pehmeän taipuisaksi. Oikeasti se tarkoittaa kosteusmittarilla varustettua luontuvaa pörröä. Mitä kuivempaa sitä innokkaammin vauvavaiheiset pyrkivät ylöspäin vanhempien litistyessä turvallisesti makuuasentoon. Heti kun kosteus nousee, vauvavaiheiset alkavat heitellä kuperkeikkoja ja vanhemmatkin nostavat päivään. Volyymi vähintään kaksinkertaistuu. Itse siinä katselen peiliin ja ihmettelen, miksi ei ihmiselle ole voitu antaa suoraa, kiiltävää kruunua päänahan peitoksi. Olen aina kadehtinut pitkien hiusten lennokasta heilahdusta vähimmästäkin liikkeestä. Meikäläisen heilahduksiin vaaditaan vähintään neljän boforin apupuhallus.

Tietysti, jos viitsisi vähän nähdä vaivaa, mutta olen laiska laittamaan hiuksiani. Niiden pitäisi pesun jälkeen pysyä ruodussa ilman apuvälineitä.  Kaikenlaisia tahmeuksia geelien ja lakkojen muodossa inhoan yli kaiken. Paitsi, että hiljan ystäväni esitteli Capilyksen kampausvahaa, joka ei tuntunut yhtään inhottavalta käsissä. Ajattelin kokeilla samaa, joten kauppaan!
No, se oli tietenkin jo loppu, joten otin korvaavan hiustenhoitoaineen kokeiltavaksi (kuva yllä). Paras ostos ikinä! Kyllä marokkolaiset osaavat tämän homman. Nyt minullakin on sileät ja kiiltävät hiukset, jee!  Edelleenkin vauvanpehmeät ja luontuvat, mutta liikahduksen boforiasteikolla kaksi. Vielä kun saisi sitä kampausvahaa, niin ehkä tulisi minustakin kaikin puolin suora ihminen.

Ja tämä oli ihan ilmaista mainosta kaikkien pörröpäiden iloksi ja vain uuden vuoden kunniaksi.