Tämmöinen pöllähti pöydälle pinaattipuketin mukana, kun olin juuri lopettanut leipomisen.
EEEEEI! Ei meille enää yhtään elukkaa, oli kuinka söpö hyvänsä, EI!
Sekunnissa ehti vilahtaa silmissäni koko faunaattinen historiamme, ne koirat, linnut, kalat, puput ja hamsterit, gerbiilit, kameleontit, kilpikonnat, apina, gaselli, gepardi, tulikohan siinä kaikki... villeimmistä olenkin jo kirjoittanut tarkemmin TÄÄLLÄ. Nyt ei enää yhtään elukkaa tähän huusholliin (madame kehittelee ennakoivaa kriisiä).
No Mösjöö toi tämän vain pikaiselle visiitille. Muka. Kaverin marsu, eikö olekin kiva...
Josta kaveri varmasti haluaa päästä eroon, kyllä tämä jo arvataan, mutta EI tule meille! Turha yrittää ujuttaa.
Tinakin katsoi jo epäilevällä silmällä, että mikäs tuo on, olisikohan se varmuuden vuoksi syötävä pois siitä häiritsemästä.
Marsua meillä ei ole ennen ollut eikä ole nytkään. Akat voitti tämän kierroksen.
Tuohan on söpö! Albiinimarsu:) Mutta ymmmärrän hyvin että teillä on jo tarpeeksi hauveleiden kanssa noita lemmikkejä. Toivottavasti kaveri ottaa marsunsa takaisin.
VastaaPoistaOlihan se söpö, mutta omistajalleen palasi, huh. Olen jo saanut tarpeekseni kaikenlaisista eläimistä, koira riittää hyvin.
PoistaSiis albiino tietenkin;D
VastaaPoistaEn edes huomannut :D
PoistaTinan ilme on vähän kuin kysyvä, mitä tuolle tehdään?
VastaaPoistaSöötin näköinen tuo pikku jyrsijä on, mutta omistajalle voit sanoa, ettei se voi muuttaa meillekään.
Tina oli todella epäilevän näköinen, olisi varmaan haukkaissut jos olisi jäänyt yksin sen kanssa, muistutti kai liiaksi rottaa. Omistaja otti omansa takaisin :)
PoistaHyvä akat! Vaikka söpö otushan tuo on, ja aika pienikin. :-)
VastaaPoistaMutta Tinan ilme on kyllä aika jännittävä. Vähän epäilevä, mutta ehkä vähän närkästynytkin: mikä otus tuo on, ja ei kai se ole tullut jäädäkseen?
Näitä jyrsijöitä on meillä nähty, pienempiäkin... Tina tosiaan vähän luimisteli siihen tyyliin, että olisi varmasti huonosti päätynyt tuon otuksen elo meillä.
PoistaEi kiitos meillekään tuollaista, olkoon vaikka kuinka söpö.
VastaaPoistaNiin, sillä pitäisi olla oma passikin ja ties mitä papereita jos se teidän matkaanne joutuisi :)
Poista10 - 0
VastaaPoistaHyvä me!
PoistaVoi tyyppiä, ihana. Vaan kerro sen omistajalle että marsuja pitää olla aina kaksi. ne ovat ehdottomia laumaeläimiä ja kärsivät yksin.
VastaaPoistaTiedustelin asiaa ja kuulemma kaverilla oli niitä enemmänkin. Toisin sanoen jos tämä näytekappale olisi mennyt meillä läpi niin varmaan niitä olisi sitten tullut jatkokappalekin.. iik. Minä en tuosta tiennyt, mutta Mösjöö tiesi, kaksin verroin katalampaa, hyi häntä, hyvä ettei onnistunut tämä juoni!
PoistaSöpöläinen punaisine silmineen. Ja vielä valkoinen yksilö.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä, en minäkään ottaisi hoidettavaa kotiin.
Juu ei enää yhtään hoidettavaa, koirankarvoissa on tarpeeksi kerättävää.
PoistaTeidän koira on upean näköinen, viisas ajatteleva ilme.
VastaaPoistaTina, vaikka aika pelottavan näköinen, on älyttömän ihmisrakas, mutta muita eläimiä se ei siedä. Huonosti siinä olisi käynyt.
PoistaSöpö otus, mutta ihan väärässä paikassa, kuten Tinan ilmekin sanoo.
VastaaPoistaIhan väärässä paikassa. Minäkin alan jo olla 'allerginen' kaikille ylimääräisille eläimille.
PoistaMutta onhan tuo tosi söpö :)! Meillä on taas niin päin, että me tytöt ottaisimme kotiin vaikka minkälaisia eläimiä, mutta mies ei oikein tahdo asialle lämmetä ja pojat taas suhtautuvat eläimiin aika neutraalisti. Toistaiseksi meillä ei lemmikkejä ole - lähinnä sen takia, etten tiedä, kuka niistä huolehtisi, kun olemme Suomessa.
VastaaPoistaMatkustaminen ei oikein suju jos on eläimiä, meillä mies ei pahemmin matkustele. Lapset kasvoivat kaikenlaisten eläinten kanssa, mikä oli ihan kiva, mutta on niistä hommaa... ja kenenkähän kontolle ne häkkien siivoamisetkin useimmiten jäi...
PoistaNiin, ja tosi mielenkiintoinen tuo juttusi villeimmistä lemmikeistänne! Ihan jokaisella ei olekaan ollut gepardia kotona! Miehesi taitaa olla kovin eläinrakas! Olen ollut Algeriassa aika järkyttynyt näistä lemmikeiksi myytävistä apinoista ja vastaavista; yhdellä pikku-apinalla taisi olla vaipatkin jalassa myynti-ilmoituksessa.
VastaaPoistaJoo, mies on aina haalinut kaikki mahdolliset eläimet, minä olen joutunut kasvamaan niihin siinä ohessa, vaikka en suuremmin välittäisikään. Lapsetkin on eläinhulluja, varsinkin tytär, vaikka ovatkin allergisia melkein kaikille, ovat saaneet siedätyshoitoa siinä samalla :)
PoistaTäällä ei pahemmin eläissuojelusta tiedetä, hirveän raakoja juttujakin näkee. Toisaalta eläimiin suhtaudutaan normaalisti eläiminä eikä niistä tehdä ihmisen korvikkeita niin kuin Euroopassa, missä se on taas toinen äärimmäisyys.
Totta: tuo eläimiin suhtautuminen ihmisen korvikkeina on sitten toinen ääripää! Mielestäni Suomessa kuitenkin edelleenkin maaseudulla eläimiin suhtaudutaan yleensä eläiminä ja näin minäkin olen oppinut eläimiin suhtautumaan. Isäni on erittäin eläinrakas, mutta meillä ei koira nukkunut samassa sängyssä ihmisten kanssa jne., vaan sillä oli oma paikkansa. Koirien kampaajat ym. hoitolat, joita joskus näkee tv:ssa, on tosi hämmentäviä...
PoistaAivan, maalla minunkin lapsuuteni kului ja jo varhain opittiin mistä se ruoka pöytään tulee, tarkemmin sanoen naapurin navetasta :)
PoistaJestas, mahtoi olla kokemus koko tapaaminen! Nätti marsu kyllä. Mä oisin varmaan ottanut. Olen pystynyt nyt olemaan hankkimatta luppakorvakania, en usko, että se selviäisi rappusista vaan putoaisi reppana. Kamala kotieläimen ikävä on. Olin onnellinen, kun tyttäreni otti 2 kissaa, ajattelin, että saisin hoitaa ja paijata niitä...mutta ovat aina piilossa, kun menen sinne...katsovat parhaaksi mennä piiloon/pysyä piilossa, kun mumma ja pikkupojat ovat vapaana...
VastaaPoistaEikö sinua huolita edes kissavahdiksi, kun tytär matkustaa, ai ai. Luppakorvakanit on kyllä söpöjä, juu mutta ei, minä olen saanut tarpeekseni kaikista karvaisista. Ja karvattomistakin.
PoistaKomppaan sua:mitä iloa on hamsterista? Vaikka ois kuinka söpö.
VastaaPoistaTinalla on erikoisen väriset silmät,niinku koiraksi...kuvauksenko syytä?
Noi hamsterin silmät on kyllä varmaan oikeesti punaiset!
Tykkään eläimistä mutta menee tosiaan liian pitkälle niiden "inhimillästäminen" Mulle eläin on se eikä hän enkä yhdenkään elukan äiti suostu olemaan.;)
-rusomarja-
Minä myös vieroksun sitä äidiksi kutsumista eläinten yhteydessä, mies kyllä käyttää sitä joskus kun käskee koiraa vaikka 'vie äidille'. Se sanaa käytän ihmisistäkin, kuuluu jotenkin murteeseen.
PoistaTinalla on just tuommoiset ruskeankeltaiset silmät, tuo sininen on oikeasti musta, kuvauksen ihmeitä se. Marsu on albino ja sillä on punaiset silmät luonnossakin.
Sirokko, olet muotokuvauksen mestari. Hieno kuva Tinasta. Se on hyvin viisaan ja arvokkaan näköinen, upea!. Jos noista kahdesta saisin valita lemmikin, se olisi ehdottomasti Tina.
VastaaPoistaSukuun on tullut uusi jäsen, puolivuotinen kissaneito. Se on kyllä suloinen ja nätti kuin karamelli, mutta syvällistä keskustelua ei vielä olla käyty. Ellei siksi lasketa leikkiessämme sattunutta tassun huitaisua lelua tavoitellessa, jolloin neidon kynsi upposi syvälle peukaloni kärkeen. Kylläpäs kirveli ja kesti parantua. Delilah
Minä taidan pysyä vain koiraihmisenä, hellimisviettini ei ole niin laaja, että siihen kauheasti mahtuisi muita, koira on sentään enemmän vuorovaikutuksellinen kuin vaikka joku jyrsijä. Kissoista minulla on vain huonoja kokemuksia, jostain syystä aina ne villimmät osunut kohdalle, ja ne raapaisut kyllä muistan, tosi kirveleviä, auts. Mutta onnea uudelle tulokkaallenne!
PoistaAlpakka,se kelpaisi mulle ja vilukissillekin,luulen mä ;)
VastaaPoista-rusomarja-
Alpakka parka, te kumminkin kynisitte siltä karvat heti ensi kättelyssä :)
PoistaOmpas epäileväisen näköinen koera :) ja söpö.
VastaaPoistaOn se, söpö, koira, muistuttaa tuota peikon profiilikuvaa :)
Poista