perjantai 17. tammikuuta 2014

Kurinpalautus

 
Hei me tanssitaan!

 Kimppakivaa, jee!

Tosijytää. Nyt saa jo loppua tämä pelleily. Piste seuraa...
 
                                                                 
 Mitähän kuria kuvittelitte palautettavan. Vuosi vaihtui, mutta itsekuria se ei ainakaan tuonut bonuksena. Saamattomuus ehti jo tarttua blogiinikin. 
Onnistuneen kaappien tyhjennyksen jälkeen siirryin pään  tyhjennykseen. Nyt kun kaikki on tyhjennetty, voin taas alkaa puhtaalta pohjalta. Eli pääasiasta.

Siis ne hiukset, ne mielestäni kuvastavat ihmistä muutenkin kuin elintavoiltaan. Huonot nekin, tunnustan, mutta sen lisäksi olen huono päättämään, vetkuttelen ja vitkuttelen melkoisen tovin. Aivan kuin hiuksenikin. Eivät vieläkään ole oppineet päättämään suoran ja väärän välillä.
Vauvahiusta pukkaa vanhasta hiusmuistista vauvakiharana, sellaisena itsepäisenä, joka päättää kasvaa ihan eri suuntaan kuin pitäisi. Kunnes vähän kasvettuaan ymmärtääkin  kasvaa oikoseen. Mutta myöhäistä lopputulosta ajatellen, kun niitä vauvakiharoita kuitenkin pukkaa koko ajan lisää. Onni tietysti sekin, kallonmuotoni ei kaljua kestäisi.

Kampaaja kuvaa kuontaloani kohteliaasti pehmeän taipuisaksi. Oikeasti se tarkoittaa kosteusmittarilla varustettua luontuvaa pörröä. Mitä kuivempaa sitä innokkaammin vauvavaiheiset pyrkivät ylöspäin vanhempien litistyessä turvallisesti makuuasentoon. Heti kun kosteus nousee, vauvavaiheiset alkavat heitellä kuperkeikkoja ja vanhemmatkin nostavat päivään. Volyymi vähintään kaksinkertaistuu. Itse siinä katselen peiliin ja ihmettelen, miksi ei ihmiselle ole voitu antaa suoraa, kiiltävää kruunua päänahan peitoksi. Olen aina kadehtinut pitkien hiusten lennokasta heilahdusta vähimmästäkin liikkeestä. Meikäläisen heilahduksiin vaaditaan vähintään neljän boforin apupuhallus.

Tietysti, jos viitsisi vähän nähdä vaivaa, mutta olen laiska laittamaan hiuksiani. Niiden pitäisi pesun jälkeen pysyä ruodussa ilman apuvälineitä.  Kaikenlaisia tahmeuksia geelien ja lakkojen muodossa inhoan yli kaiken. Paitsi, että hiljan ystäväni esitteli Capilyksen kampausvahaa, joka ei tuntunut yhtään inhottavalta käsissä. Ajattelin kokeilla samaa, joten kauppaan!
No, se oli tietenkin jo loppu, joten otin korvaavan hiustenhoitoaineen kokeiltavaksi (kuva yllä). Paras ostos ikinä! Kyllä marokkolaiset osaavat tämän homman. Nyt minullakin on sileät ja kiiltävät hiukset, jee!  Edelleenkin vauvanpehmeät ja luontuvat, mutta liikahduksen boforiasteikolla kaksi. Vielä kun saisi sitä kampausvahaa, niin ehkä tulisi minustakin kaikin puolin suora ihminen.

Ja tämä oli ihan ilmaista mainosta kaikkien pörröpäiden iloksi ja vain uuden vuoden kunniaksi.

26 kommenttia:

  1. Kylä minäkin huoliin pitkät, paksut ja kiiltävät hiukset. Mielellään sellainen lettikruunu pään ympärille, niin kun sillä timotsenkolla. Miten lie tuo nimi kirjoitetaankaan? Mut sellaiset kuitenkin :)

    VastaaPoista
  2. Piti oikein mennä googlettaan se Timoshenkon lettikruunu, heh, joo, komia on, varsinkin ilman lettiä.

    VastaaPoista
  3. Nyt nuorilla näkyy olevan muotia kaikenlaiset ihanat letitykset. Vunukatkin toivovat niitä ja minä en saa otetta liukkaista hiuksista (eikä sorminäppäryyskään riitä) ja lopputulos kestää n. puoli tuntia. Ehtii siinä juuri hiukan peilailla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ollut letit muodissa silloin kun oma tytär oli pieni, ponihäntä riitti, sen juuri osasin. Ja lastenlapsetkin ovat poikia, pääsin pälkähästä. Omista hahtuvista taas tulisi niin luiruja lettejä ettei kannata edes yrittää.

      Poista
  4. Pää tyhjennetty jo aikapäiviä vahausta varten.
    Minunkin vauvahiukseni tanssivat, tai sojottavat kuka minnekkin, apuuva mistä sais vahaa kyselee epätietoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netistä löytyy mitä vaan. Se kampausvaha varmaan taltuttaisi itsepäisimmätkin tanssijat, kun jo pelkkä hoitoainekin teki ihmeitä. Meillä vaan ei voi ostaa mitään netin kautta, pitää odotella että kauppaan tulee lisää... jos tulee.

      Poista
  5. Onneksi meillä ei tarvitse käyttää lakkia, vihaan sitä, kun ne kolme hiustani ovat sitten ihan sähköisiä, kun otan lakin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis älä muuta sano! Minä en kyllä Suomessakaan laittanut pipoa päähäni, siinä sitä vasta olisi ollut jöröjukkarockia!

      Poista
  6. Yksiin ei käy nämä hommat. Tämä suoratukka toivoisi sitä taipuisuutta. Heilahdusten ponneksi ei tarvitse yhtään boforia ja näillä pakkasilla se elää aivan omaa elämäänsä, tuolla jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista hiusta ei kai ole keksittykään joka ei pakkasella laittaisi elämäänsä ranttaliksi. Jatkan kadehtimistani.

      Poista
  7. Vallattomat kutrit, joista ideat somasti leijailevat :)

    VastaaPoista
  8. Kauas ideat karkaavat.. minä olenkin ihmetellyt mikä noita hiuksia pystyssä pitää painovoimalakien vastaisesti, mutta sepä se, tiivis ideajono karkumatkalla.

    VastaaPoista
  9. Aika lailla samoja fiiliksiä täällä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaan käydä leikkauttamassa tukkaa siistimmäksi.

    Terveisin "Toinen Pörröpää" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastetta kampaajallekin :) Kerran tein sen virheen, että leikkautin kerroksittain lyhyeksi ja kampaaja käytti saksien sijaan jonkinlaista raavinta, mistä seurasi, että jokaisen hiuksen pää, ja vain se pää, nousi mutkalle ylöspäin ja pörröni moninkertaistui :)

      Poista
  10. Juurruttaisikohan tuo ihmevaha hiuksia lujemmin päänahkaan? Minulta lähtee harjaan aina tukko ja letti vain ohenee. Kahdelle letille ei meinaa kuontaloa enää piisata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpa sen tekisikin! Minulla sama vika, mutta siihen ei kai auta kuin seuraavaksi siirtyminen tavallisesta harjasta vauvaharjaan.

      Poista
  11. Minullakin on tanssivia hiuksia! Tuollainen vaha vaan tekee hiukset vähän litteäksi.Argan-öljytuotteita hiuksille löytyy täälläkin vaikka kuinka paljon mutta papaijalla en ole nähnyt.

    VastaaPoista
  12. Tämä hoitoaine ei pahasti litistänyt ainakaan minun hiuksiani (se siis jätettiin märkiin hiuksiin), mutta suorat ja sileät hiukset voisikin latistua, tai jos on kovin pitkät ja painavat.

    VastaaPoista
  13. Mieluusti olisin elämäni aikana vaihtanut luonnostaan piikkisuoran tukkani luonnostaan aaltoilevaan. Onneksi kampaajilla on konstit hallussa toteuttaa monenlaisia toiveita. Ja onneksi on vielä tukkaa mitä tumpuleerata.
    Delilah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida ihminen koskaan olla ihan tyytyväinen siihen mitä saanut on, mutta onnellinen saa olla että vielä muutama karva sentään kasvaa, hällä väliä mihin suuntaan.

      Poista
  14. Mitäs jos on kokonaan karvainen ja ihan pörröinen? Miltähän näyttäisi, jos karvat olisivat kaikki ojennuksessa toinen toisensa vieressä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina kuvitellut peikot kokonaan sileä- ja suorakarvaisiksi, mutta niin, voihan niitä olla kiharapörröisiäkin. Nyt pitää laittaa kuvitusmaailma vallan uusiksi tältä kohdin.

      Poista
  15. Kiva, että sentään on hiuksia! On kyllä minullakin, leikauksen jälkeen tököttävät noin viikon verran ennenkuin laskutuvat paikoilleen. En kiharra, en värjää, turhaa rahanmenoa. Mutta kuule, kun hipaiset kosteusvoidetta naamallesi, kuivaa kätesi viimeisistä voiteista otsatukkaasi, ja kas kampaus on kivasti paikoillan. Ja tuoksuukin hyvälle. Nimimerkki "Näin tee, vaikka geeleistäkin tykkään".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuollaisen vinkin antoi yksi kampaajakin, että rasvauksen jälkeen pyyhitään kädet hiuksiin, varsinkin jos on kuiva tukka kuten minulla. Pörröä se ei kuitenkaan suuremmin taltuta.

      Poista
  16. Kuule...harmaat hiukset on tooosi itsepäisiä! Mulla olisi muuten tikkusuora polkka ja arvaa vaan, miten musta pikkuhiljaa on tulossa Ou-ti Heis-kanen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minua on verrattu jo vuosikymmeniä sitten OoHeiskaseen, siis silloin kun omasin vielä pitkän tukan (joskus on hiusta ollut senkin verran, huoks).

      Poista