keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mää mää lampaani

Paitsi että minulla ei ole lampaita, ei edes pehmoleluna. Villojakaan ei meidän huushollista ole löytynyt sen jälkeen, kun lapset syntyivät ja todettiin allergisiksi. Villaton koti Algeriassa on lähes tuntematon käsite, villa  nimittäin on ensisijainen täyte patjoissa ja tyynyissä, puhumattakaan villalangoista kudotuista tekstiileistä ja matoista, perinteisistä vaatteistakin.
Lammasta löytyy myös lautaselta, lähes jokainen perinteiden ruoka tehdään lampaanlihasta, varsinkin täällä itäosissa maata. Appeni aikanaan sanoi, että se on heidän kasvisruokansa, syöhän lammas vain kasveja. Liha onkin täällä todella hyvää, ei ollenkaan liian rasvaista, parhaimmat palat tulevat ylätasangon kuivilta aroilta, luomutuotetta. Lampaita kasvatetaankin pääasiassa lihaa varten, villat tulevat sivutuotteena.

 Patjanpesupäivä

Vielä nykyäänkin monen morsiamen perinteisiin kapioihin kuuluu lampaanvillapatjat. Joskus alkuaikoina täällä ihmettelin, miten ihmeessä kadulla jatkuvasti näkyy avopakettiin lastattuja muuttokuormia, no ne oli niitä kapiokuormia, joissa aina hyvin esillä muutama patja. Niitä varten oli pitänyt hommata metreittäin kangasta ja säkeittäin lampaanvillaa. Patjoja käytetään paitsi vuoteissa myös olohuoneessa sohvaa korvaavilla banketeilla, niille on hyvä majoittaa yövieraatkin.
Melkoinen lauma lampaita tarvitaan villojen luovuttajaksi, jos laskee, että 2-hengen patjaan kuluu paksuudesta riippuen 20-30 kg villaa, jota yhdestä lampaasta saadaan keskimäärin 1,2 kg. Suurin villan luovuttaja Ouled Djellal- rodun uroskaan ei 3,5 kg enempää tuota. Keritsiminen tapahtuu keväällä 15.5 lähtien ja yleensä se tehdään vielä vanhanaikaisilla keritsemissaksilla.

Villan työstäminen kuuluu tietenkin naisille. Keritty villa pitää pestä, puhdistaa ja karstata ennen käyttöä. Nykyisin sitä myydään jo puhdistettunakin, mutta vanhempi väki ei siihen aina luota. Villapatja on hyvin hoidettuna lähes ikuinen. Hoito tarkoittaa, että se silloin tällöin puretaan ja pestään. Kuvassa apulainen on pesemässä anopin patjaa, anoppi päsmärinä vahtii vieressä :)
Pesty villa valutetaan ja levitetään kuivumaan alustalle pihalle, muutama päivä siinä menee vaikka auringosta ei pulaa olekaan.


Sitten haetaan paikalle kiertävä patjantekijä. Heitä löytyy tiettyjen katujen varsilta pukit ja tarvikkeet valmiina odottamassa asiakkaita. Siinä jälleen yksi katoamassa oleva ammatti, joka on tähän asti siirtynyt isältä pojalle vaan harvemmin enää nuorelle kelpaa. Tyypillinen kiertävä patjantekijä on nykyään vanhempi mies. Toki täällä on patjatehtaitakin, kaupoista saa kaikenlaisia valmispatjoja, jos ei halua kotitekoiseen panostaa.

Hyviä sormivoimia tarvitaan, että saa villasta puristettua reunuksen.

Ja että villat pysyvät paikoillaan, niin vielä villanapit.. 
ja hop,  siinä se.  Palkaksi lämmin ateria ja parikymmentä euroa.


53 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista juttua villasta ja sen hyödyntämisestä, sekä lampaista muutenkin. Hauska teoria että lammas on kasvisruokaa ;)

    Mitenkähän "paljon porua, vähän villoja" sanonta on syntynyt? Pikainen googlaus antoi pidemmänkin version: "Paljon porua ja vähän villoja sanoi piru kun sikaa keritsi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päin ei kasvissyöjiä ymmärretä ollenkaan, ilman lihaa ihminen kuolee, se on vissi juttu vanhemman väen ajatusmaailmassa :D
      Oi kiitos kun muistutit mieleeni tuon sanonnan, viimeksi olen kuullut sen lapsena, pitkänä versiona siis. Nykyisin kai sanotaan vaan paljon melua tyhjästä.

      Poista
  2. Tätä oli kiva lukea ja jälleen tietää hiukan enemmän. Harmi että kaikki vanhat ammatit häviävät,perinteet siinä sivussa.Ja ei uudet asiat ole aina samoja,eikä tuote yhtä hyvä laadultaan, en tiedä onko se sitten kehitystä vai mitä se on. Hyvät kuvat ja teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sentään vielä näkee vanhaa kansanperinnettä, varsinkin maaseudulla, mutta kyllä kehitys ajaa yli huimaa vauhtia. Vaikka ei se kehitys taida aina olla muuta kuin työmäärän vähenemistä, mikä sekin tietty hyvä juttu. Eipä tässä itsekään viitsisi enää ruveta pyykkiä käsin pesemään... Silti olisi hyvä kun jotkut nuoret ottaisivat asiakseen perinteiden säilyttämisen seuraavillekin sukupolville, vaikka jonkinlaisena perinnekylämuotona kuten Suomessakin. Toisaalta täällä vanhat metodit ovat vielä liian akuutteja ollakseen vanhaa arvostettua perinnettä.

      Poista
  3. Onko tollaisella patjalla mielestasi hyva nukkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä patja jos tykkää jämäkästä, vastaa futonia. Itsekin olen selkävaivaisena siirtynyt käyttämään vastaavaa, tosin tehdasvalmisteista.

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoista kuvineen kaikkineen. Tajusin juuri etta Izmirissa en ole enaa nahnyt villoja kuivamassa talojen edustalla, Ankarassa nakyi vanhemmilla ihmisilla. Patjan ja peittojen tekijöita oli siella kortteleissa mutta taalla niita on huomattavasti vahemmin. Mun anopilla on edelleen tallaiset teetetyt patjat ja paksut talvipeitot ( niiden alle meinaa tukehtua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, unohdin vallan ne talvipeitot! Kun aikanani tulin tänne ei talossa ollut lämmityksenä kuin pieni kaasukamiina, talvella sisällä paleli enemmän kuin ulkona, mutta oli tuommoinen paksu villapeitto, jonka painon alle lähes tulkoon litistyi... hyvin tervetullut lämmin pesä. Tein siitä myöhemmin sijauspatjan, paksuutta oli riittämiin :D
      Nykyään kerrostaloasuminen pakostakin karsii vanhat perinteet, kun tila ei yksinkertaisesti riitä tai sovellu.

      Poista
    2. Mun tuttava kutsui anoppinsa talvipeittoa seksin tappajaksi kun sen alla ei voi liikkua ja oli varma etta aikoinaan anoppi nuoren parin kylaillessa, ennen naimisiinmenoa, etsi talon painavimmat peitot joiden alla ei voi edes liikkua :D

      Poista
    3. Hah ha, ilmankos minäkin sain semmoisen, ei oltu vielä naimisissa :D :D

      Poista
  5. Olet mainio löytämään ja keksimään tänne kirjoittamisaiheita. Tämäkin niin kiinnostavaa luettavaa.
    Patjan huolto ei kädenkäänteessä käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patjat on täällä sen verran hintavia, että niistä edelleenkin pidetään huolta, vaikka vaivaahan se tuottaa. Kyllä minun aiheeni on jo loppuun kaluttu, tämä tipahti taivaalta ihan sattumalta ja huomasin, etten kai ole vielä aiheesta paljoa tänne kirjoitellut.

      Poista
  6. On varmaan paitsi pehmeä, niin myös lämmin patja. Niinhän se on, että kaikki vanha katoaa ja teolistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todettava se on jopa täällä, että pikku hiljaa vanha katoaa, jotain voisi säästääkin.

      Poista
  7. Olipa miellenkiintoinen juttu, Sirokko! En ole tuommoisesta ammatista kuin patjantekijä ennen kuullutkaan, mutta toivottavasti ammatti säilyy hengissä vielä pitkään.

    Jäin miettimään, että mahtaakohan tuommoinen villapatja olla kuinka kuuma nukkua? Se ei varmasti olisi kovin toivottavaa niissä olosuhteissa? Intiassa tehdään patjoja kookospähkinän kuidusta (coir, en tiedä, mitä se tarkalleen ottaen on suomeksi), ja minusta ne patjat ovat aika hirveitä, kun ovat niin kovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villapatja sentään hengittää aika hyvin, kaikkinainen vaahtomuovi välissä olisi kuolemaksi. Kesäisin on kyllä sen verran lämmin, että mikä tahansa on kuuma ellei ole jäähdyttimiä. On sitä joskus nukuttu lattialla kastelluissa lakanoissakin. Nuo patjat on sen verran paksuja etteivät ole liian kovia, paitsi jos päästää liian vanhaksi, ja riippuu vähän villasta ja täyttöasteestakin. Anopilla on sellaisia kivikovaksi topattuja tyynyjä, joita käyttäessä taatusti on niskat jumissa :)

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta kivoilla kuvilla!! En ole koskaan täällä rajan toisella puolella nähnyt patjojen tekijöitä tai pesijöitä saati kuivuvia villojakaan. Ei taida siis ainakaan täällä kaupungissa enää tuollaista olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika outoa, olin ihan varma, että sielläkin on. Kerääköhän ne villat sitten jonnekin tehtaille ja valmistavat patjat ja tyynyt siellä, meinaan kun ainakin lampaita kasvatetaan. Ja perinteisiä divaaneja ja istuintyynyjäkin valmistetaan, mitähän niihin tunkevat jos ei villoja... Ehkä on vielä varsinaisia patjapesukoitakin :D

      Poista
    2. ...siis patjapesuloita eikä -koita :D

      Poista
  9. Mielenkiintoista! Täälläkin paljon lampaita (pohjoisessa) ja minä nautin niistä vain lampaanmaitojuuston ja jugurtin muodossa.ON varmaan ollut vaikeaa kaiken tuon lammasmaisuuden kanssa kun on sellaiselle allergiset lapset.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis kyläreissut oli yhtä tuskaa, ei tehty kuin pakolliset vierailut, aina sen jälkeen iski bronkiittinen astma molempiin lapsiin. Samoin kun kesäisin alkoi villan möyhennykset anopin puolella, melkein oltiin sisällä luukut kiinni sen ajan.
      Täällä en muuten ole nähnyt kaupan muuta kuin harvoin vuohenjuustoa, lampaiden maidot menee karitsoille, lammas kasvatetaan lihaksi ja syödään sisäelimiä, sorkkia ja aivoja myöten :)

      Poista
  10. Nyt täytyy kyllä myöntää, etten tiennyt tätäkään! Tosi mielenkiintoinen juttu ja kivat kuvat! Jännä juttu kun tuon patkan napit on kiristetty aikalailla samannäköisesti kuin Algeriassa itse tekemämme sängynpäädyn; ilmankos tarvikkeet löytyivät helposti (ja niin edullisesti, että uskaltauduimme kokeilemaan päädyn valmistamista itse).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet elokuussa maisemissa, niin varmasti alkaa näkyä villoja kuivumassa, ne nimittäin yleensä silloin pestään kun aurinko on taattu ja kuumimmillaan. Meillä oltiin vähän etuajassa.
      Sepä onkin huvittavaa, kun jotain arkipäivän juttuja ei myydä koko maassa ja sitten tuommoisia vähän omituisempia saa pilkkahintaan vähän joka nurkalta.
      Sängynpääty, hulppeaa! Minä olen päällystänyt vain tuoleja, ei ole ollut ongelmia löytää tarvikkeita. Tosin ei varmaan kovin hirmuja maksaisi vaikka antaisi päällystettäväksikin.

      Poista
    2. Minusta taas paikalliset valmissängyt olivat niin hulppeita (ja kalliita!), että itse tehty pehmustettu sängynpääty tuntui jopa vaatimattomammalta valinnalta ;). Olin tuollaisesta haaveillut Suomessa ja ihastellut blogeissa, mutta Suomessa tarvikkeet olisivat maksaneet sen verran, etten uskaltanut kokeilla, onnistuuko projekti vai ei.

      Poista
    3. Se on totta, valmiit huonekalut on täällä tosi kalliita ja niin valtavan kokoisia ettei esimerkiksi meidän huusholliin sovi. Kauan olen etsinyt pientä sohvakalustoa, mutta on tyytyminen banketeihin, ja oikeastaan hyvä niin, mahtuu ainakin lomalaiset nukkumaan eikä tarvi pitää ylimääräisiä patjoja nurkissa ajelehtimassa.
      Sinne on kuulemma tulossa Ikeakin jonnekin, piti tulla jo vuosia sitten, mutta en ole kuullut että olisi toteutettu. Nyt taas uutisoidaan uudesta kauppakeskuksesta Ikeoineen, saas nähdä.

      Poista
    4. Ihanko oikeasti on Ikea tulossa? En ole kuullutkaan! Yes! Tosin paikalliseen tapaan saattaa kestää ennen kuin valmistuu. Mies on sanonut aikoja sitten, että tänne tarvittaisiin Ikea :).

      Poista
    5. Uuden kauppakeskuksen Bab Ezzouariin pitäisi avata ovensa elokuussa, Maghrebin suurin, ja sinne pitäisi tulla Ikeankin. Saapas vaan nähdä, olishan se kiva vaikka harvoin (tuskin koskaan), minä nykyään käyn Alger'ssa.

      Poista
  11. Hyväänen aika! sain sulta melkoisen oppitunnin, en ollut tiennyt, että siellä pöin on tuollaisia patjoja tai että missään on. Melkoista hommaa. Lampaallakin. Patjanpesupäivä...ei taatusti heppoista hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siitä niin kauaa ole kun Suomessakin oli flokkipatjoja hetekoilla (minäkin vielä muistan) nämä on vähän samaa vastaavia, vähän hienompi ja pehmeämpi materiaali vain :)
      Eikä se pesukaan kovin kummoinen juttu ole, meillä on vanha amme takapihalla, villat pesuaineeseen likoamaan yön yli, vähän tallustellaan itsekin seassa villanpolkijana ja sitten vaan huuhdellaan vähän kerrallaan, aurinko tekee loput. Aikaa ei täällä lasketa, ja tilaa pitää olla kuivatukseen.

      Poista
  12. Kiinnostava aihe, valitettavasti katoavaa kansanperinnettä.
    Meillä on lahjaksi saadut lampaanvillaiset petauspatjat. Ovat todella maineensa veroiset, tykkään.
    Katsoin blogisi sivupalkista, että teillä on lämmintä +34 astetta, huh huh. Ehkä en kuitenkaan vaihtaisi tähän +10 asteen tuuleen ja sateeseen.

    VastaaPoista
  13. Lämpötila nousee koko ajan kun päivä etenee, täällä ollaan vielä aamupäivässä.. se +10 alkaa tuntua houkuttelevalta.
    Petauspatjoissa villa onkin kätevää, ei paina ihan niin paljoa kuin koko patja ja on tosi miellyttävä nukkua - jos ei ole allerginen :)

    VastaaPoista
  14. Meillä kävi lapsuudessani matonkutoja, toi kangaspuut, jotka pystytettiin yhteen huoneeseen ja sitten kutoi mattoja, patjanteikijöitä en ole tavannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pystytettiin ne kangaspuut kamariin ja kudottiin itse :)
      Patjantekijöitä en ole tavannut kuin täällä, mutta kai niitä ennen muuallakin tehtiin... ainakin olkipatjakaudella.

      Poista
  15. Hyvin mielenkiintoinen juttu ja asian valaisevatsevat kuvat!! On noiden oltava hyviä kun ovat edelleen käytössä.!

    Muistan lapsuudesta kun asuin kasarmialueella niin sotilaat täyttivät patjansa oljilla.Oli mummollankin olkipatja vierakamarissa!!
    Ja ne flokkipatjat,jestas sentään!Aikamoiset pölypesät olivat.Vieläköhän niitä jostain löytyy käytössä, eipä ole mahdotonta sekään. ;)
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flokkipatjoja myydään tori.fissä vieläkin, tosin varmaan ostetaan ihan muuhun käyttöön. Samaa flokkia käytettiin täkeissäkin, oma lapsuuden flokkitäkkini on ollut käytössä mökillä edelleenkin ja ai että onkin mukavan lämmin ja sopivan painava. Peseminen tosin on hankalaa kun kuivaus vie niin kauan. Niitä patjoja ei kai ennen pesty ikinä... Kyllä noista villapatjoistakin lähtee pölyä, siksi ei allergisille sovikaan.

      Poista
  16. Mielenkiintoista 'peripaikallista' ja jälleen kerran mielenkiintoisesti kerrottuna. En voisi minäkään allergian takia villapatjalla nukkua, mutta uskon niiden olevan hyviä. Kunnioitusta herättävän näköinen vanha herra toivottavasti saa jaettua tietonsa ja taitonsa nuoremmille sukupolville.

    Ikea on kaiken paikallisuuden tappaja, eikä sen kertakäyttötavarasta kannata haaveilla, vaikka se mielletään monissa kehittyvissä maissa yhdeksi edistyksen mittariksi, kuten mäkkärit yms. Teidän banketit kuulostavat paljon kauniimmilta kuin ikealaiset kalusteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä on lähes tulkoon kaikki paikallinen jo hävinnyt kiinalaisen alta. Toinen vaihtoehto kalusteissa on sitten ne jumalattoman isot ja tekovanhan näköiset eteläeurooppalaistyyliset, jotka ei siis mahdu meille. Mieliisti ottaisin ainakin Ikean kevyitä ja käytännöllisiä kaappeja. Banketit on kyllä käteviä vierassänkyinäkin, vaikka ovatkin oikeaa sänkyä kapeampia, en enää sohvakalustosta haaveile :)

      Poista
  17. Tuo patja pitäisi varmasti meikäläisenkin lämpimänä. Suuritöinen, mutta hunajaisen ihanan tuntuinen jo ajatuksena. Kiitos palasesta minulle tuntematonta kulttuuria :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun siihen lisää villatäkin niin tarkenisi yhtä hyvin kuin itse lammaskin :)

      Poista
  18. Mielenkiintoinen postaus, vaikka en lampaanlihaa syökkään, mutta tuo patjajuttu oli kyllä huippuhyvä. Ajatella että katukäsityöläisyys kukoistaa siellä kuin satoja vuosia sitten. Siinä on taikaa ja kyllä tuossa kelpaa köllötellä lampimällä lämpaanvillapatjalla siinä lähtevät reumatismit ja mustan lampaan villa on kuulemma vielä tehokkaampaa hoitomielessä kuin valkoisen..Kaunista Juhannusta Sirokolle, koiruudelle ja muillekin kultaisille perheen jäsenille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole täällä koskaan nähnyt mustia lampaita - ellen laske itseäni :)
      Onneksi kehitys ei ole vielä ehtinyt tänne asti, tulisi miljoonia lisää työttömiä, täällä vähän jokaisella on oma pieni putiikki tai vähintää katukauppaa tehdään patongin ansaitsemiseksi. Joitain kiertäviä ammatinharjoittajiakin voi vielä bongata kaduilta (muitakin kuin ne perinteiset :) kuten nämä patjantekijät ja mm. suutareita, puutarhureita, veitsenteroittajia... kengänkiillottajapojat ovat jo hävinneet, ei ole pitkä aika kun niitäkin vielä oli.

      Poista
    2. Heh, heh, itsekin kuulun mustiin lampaisiin, ehkä tykkään sen takia:) Kyllä olisi kiva tuommonen pienimuotoinen yrittäjyys, siihen kai se nyt menee täälläkin kun ei enää suuria firmoja kohta ole?

      Poista
    3. Tervetuloa mustien lampaiden laumaan :)
      Kunpa se pienyrittäjyys vaan olisikin taloudellisesti mahdollista Suomessakin, ei tarvitsisi niin monen työttömänä pysyä, tekijöitä ja taitajia Suomen maasta kyllä löytyisi.

      Poista
  19. Hei! Yritin pari kertaa lähettää kiitokset kiinnostavasta kirjoituksesta, mutta ei onnistunut. Joskos nyt. Hyvää Suomen lomaa ja kesää. Täällä tarkenee jo hieman paremmin. terv. Delilah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, täällä viileämmässä sitä jo ollaankin lomailemassa ja toistaiseksi on tarennutkin :)

      Poista
  20. Mielenkiintoista tietoa ja kuvia sieltä Algerian kulttuurista.

    Lampaista sekä lihastakin tykkään. Lampaasta saadaan paljon käytettyä ihmisen hyväksi.
    Aikoinaan lapsuuteni kodissa oli parisenkymmentä lammasta, silleen lammas on tullut tutuksi.
    Villaa kehrättiin itte langoiksi ja lähetettin jonnekkin ( en muista minne) värjättäväksi. Värjäsi äiti myös itsekkin.

    Harmi on, että patjantelijän ammatti on katoamassa. Näin ne ajat muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tutustuin lampaisiin vasta Algeriassa, olin tainnut kerran nähdä elävän lampaan sitä ennen. Muistan kyllä, että meilläkin on kehrätty villaa langoiksi ja itse värjättykin, tosi varhainen muisto, mutta kuva on säilynyt mielessäni.
      Niin ne vanhat taidot häviää ikäluokkien vaihtuessa, kehitystä kai se on.

      Poista
  21. Taas kerran tosi mielenkiintoista :)
    Nousi oma vanha partioleirimuisto mieleen. Mukaan piti ottaa patjapussi ja se sitten leirin alussa täytettiiin leirin naapurin maalaistalon kuivilla heinillä... Oli Kova...
    Noita vanhoja käsityötaitoja minäkin ihailen. Jotain on tällä elämän nopeudella menetettykin...

    VastaaPoista
  22. Anoppisi patjasta tuli tosi upea. En ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että villaa riittäisi patjoihinkin. Täällä me vaan ennen vanhaan nukuimme olkipatjoilla. Hyvää kesänjatkoa.

    VastaaPoista
  23. Toivottavasti kesä on mennyt hyvin. Kaipailen jo tekstejäsi ja ennen kaikkea taidettasi!

    VastaaPoista
  24. Hei! Minäkin odotan tarinointiasi ja kuviasi! Hyvää alkanutta syksyä!
    t. Delilah

    VastaaPoista