lauantai 26. marraskuuta 2016

Bloggailusta - asiaa ja sen viertä

Laura Algeria lapsiperheen silmin -blogista lahjoitti minulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos siitä! Blogeissa kiertää näitä vähän väliä ja olen vuosien saatossa vastannut useampaankin. Katsotaanpa miltä tällä hetkellä tuntuu...





Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi



23.12.2007 kirjoitin eka vuodatuksen upouuteen blogiini: huomio, huomio, luuni liikkuvat täällä. Eli kai sitten olin huomionhakuinen. Silloin kaikki ystäväni olivat kaikonneet maasta kuka minnekin ja tunsin oloni vähän orvoksi, joten keksin ruveta kirjoittamaan blogia algerialaisesta elämästä. Se korvasikin mainiosti ystävien puutetta ja samalla voin pitää yllä suomen kielen taitoani. Olin aivan innoissani, kommenttiloota täyttyi ihanista kommenteista, aika kului vähän liiankin rattoisasti.
Kolme vuotta myöhemmin, joulukuussa 2010 sanoin, että liikkuvat ne vieläkin, luut, joten kuten. Mietin osaisinko vielä olla kokonaan bloggaamatta. Siinä sivussa aloitin toisen blogin, Kukasta kukkaan, johon keräsin algerialaisia kasveja. Seuraavana vuonna löysin mukavia taiteen harrastajia ja aloitin raapustella aikani kuluksi kuvia minäkin  Sirokon silmään. Vuonna 2012 siirryin  jatkamaan Vuodatuksesta Bloggeriin. 
Nyt yhdeksän vuoden jälkeen luut alkavat rapista, into on alkanut hiipua. Tuntuu, että olen jo kaiken sanonut ja kuvannut eikä mitään sanottavaa saati sitten  julkaisemisen arvoista enää synny. Mietin, jos hikisesti yrittäisin vielä vuoden niin saisin 10-vuotisen täyteen. En haluaisi luopuakaan. Tämmöisille ihmisille on nimikekin, kehäraakki.

Tässä siis mennään. Aihevalikoimani on jo loppuun kaluttu ja  tasokin on nykyään tällaista...
 

 Arki. Meillä on kananmunat ruskeita ja niitä myydän violetissa kennossa à 30 kpl. Ihan varmasti kaikkia kiinnostaa. Tänään tein niistä chakchoukaa.

Puutarha. Viimeiset mandariinit on juotu. Granaattiomenapuussa pesii bulbuliperhe (kuvassa ei ole niiden kolmio vaan ruoka-aitta). Ruusunkiulukat eivät punastele missään vaiheessa vaan mustuvat. Ja kappas, minulla on karvainen juorukin.


Harvemmin enää matkustellaankaan missään. Luontoretketkin rajoittuvat pääasiassa edellisen postauksen puistoon. Se on niitä harvoja paikkoja, missä koiria voi vielä juoksuttaa vapaana. Viikon sateiden jälkeen 'järvikin' on alkanut täyttyä.

 Oi, puistoon oli myös ilmestynyt riveittäin roskakoreja. Hienoa!

 Paitsi, että suunniteltu kai vain kesäkäyttöön. Niissä ei ole kantta eikä  pohjassa  reikää, sateiden jälkeen roskat kelluvat. Toki niitä voi silloin hyödyntää selfien ottoon.



 Eläinkuvaajanakin olen onneton, kuvavarastoissani näyttää olevan pelkkiä raatoja. Tässä mangustin raato.

Koirat sentään ovat eläviä. No niin, lähdetään, hypätkää takakoslaan!

Elikä mitä ohjeita sitä voisi enää antaa aloittelijoille. Melkein jokainen kirjoittaa blogia omista tarpeistaan lähtien, oli aihepiiri sitten mikä hyvänsä. Ihmisillä on tarve jakaa tietojaan ja tunteitaan, lukijat valitsevat itselleen mieluiset. Meitä on moneksi. Itse arvostan myös sitä, että kommenteihin vastataan, tietty vähän blogin aiheesta riippuen. En ole raaskinnut poistaa vanhaa blogiani osaksi siksi, että sieltä kommenttilootasta löytyy todella mielenkiintoisia kommentteja ja keskusteluja, niitä on kiva aina välillä palata lukemaan. Kiitos suuresti niistä!

Nyt olen seurannut blogeja niin harvakseltaan, etten tiedä kuka tämän on jo saanut, joten jätän  jakelun väliin. Itse kukin saa toki miettiä omaa bloggaamistaan ihan vapaaehtoisesti, kaikki ovat merkin ansainneet.


26 kommenttia:

  1. Tämä oli kiva lukea ! Se mikä teillä Algeriassa on tavallista tuntuu meistä suomalaisista niin jännältä nähdä ja kuulla. Kuten tuo violetti munarasiakin :) Ja mangusti. "Oikeat" mandariinit eikä kaupasta ostetut. Sinulla on ihana tukkatöyhtö tuossa selfie-kuvassa :) Koirista on AINA kiva lukea ja katsoa kuvia, olivatpa missä päin maailmaa tahansa 🐕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nuivaa kyllä, jos elämä rajoittuu kananmunakennoon :D
      Tukkatöyhtö ottaa lisävirtaa yläilmoista, ja huomasitko mitkä käsivarsilihakset!

      Poista
  2. Kiva postaus,ja sinulla onkin tosi pitkä historia bloggaajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen itseni jo suorastaan metusalemiksi täällä blogosfäärissä, onneksi en ole naamakirjassa!

      Poista
  3. Komppaan Ritaa! Kaikki, mistä kirjoitat, ilahduttaa!

    Samoin taiteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta varmaan alan kirjoittaa anopin suolen toiminnasta... katsotaan vieläkö ilahduttaa :)

      Poista
    2. Kyllä, sillä pidän arjesta ja sinulla on kyky kuvata arki lakonisesti ja sellaisella huumorilla, josta pidän.
      Jään siis odottamaan :D

      Poista
    3. Hah hah, alapäähuumori ei kyllä kuulu repertuaariini - ainakaan vielä :D

      Poista
  4. Tekstisi on aina niin mehukasta ja maukasta, ilahduttavaa ja omaperäistä, että olisi tosi harmi jos lopettaisit. Ja pitäähän sinun tuo 10 saavuttaa ja sen jälkeen taas unohdat tällaiset tyhmät lopettamisajatukset.

    Tekstisi lisäksi tykkään kovasti taiteestasi, sitäkin haluan nähdä lisää. Ja kohtahan tuleekin taas uusi haaste. Jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemataide on ollut happipulloni, kiitos siitä teille. Tämä hiekan lapioiminen sen sijaan alkaa ottaa voimille - tai ehkä se onkin omaishoitajuus mikä vie mehut. Kiitos kuitenkin kun olet jaksanut seurata mukana ja kannustaa.

      Poista
  5. Onneksi oot päättänyt pitää kymppijuhlat ja siitähän on sitte hyvä jatkaa eteenpäin. Minäkin olen Ritan kanssa samaa mieltä. Joten unohda kaikki lopettamisajatukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetetään kittuuttaa kymppijuhliin asti, se olisi toiveissa. Vaikka sitten ruohonjuuria kuvaten :)

      Poista
  6. Ethän sinä voi lopettaa. Blogissasi on aina kivaa vierailla. Kirjoitat huumoria silmäkulmassa ja minä tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kannustuksesta. Yritän pärjäillä, ainakin sen vuoden...

      Poista
  7. Juuri niin kuin Rita jo mainitsi, joku sinulle arkinen juttu voi olla esim. Suomessa asuvalle mielenkiintoista "eksotiikkaa". Toisinpaisena esimerkkina kun kerron taalla Israelissa etta Suomessa lastenvaunujen kanssa bussissa matkustetaan ilmaiseksi, tai etta sakot maksetaan tulojen mukaan, ihmetellaan.

    Kylla siita omaishoidostakin varmasti asiaa saa.

    Kukasta kukkaan blogisi antaa minulle tosi paljon infoa kun meilla on suht samat kasvit taalla ja jostain kummasta aina loydat niille jopa suomekieliset nimetkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, anopista kyllä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, mutta en tohdi tänne blogiini laittaa :D
      Onhan se totta, että jotkut asiat tuntuvat eksotiikalta joillekin, sitä kun vaan on niin kauan täällä asunut niin ei osaa enää kaikkea nähdä.
      Kasvien suomalaiset nimet löytyvät onki.fin kassu-tietokannasta, helppo nakki, vaikeinta on niiden tunnistaminen ensin.

      Poista
  8. Olen ollut lukijasi ihan alkumetreistä lähtien ja tykästynyt kovasti teksteihisi, nauttinut oivallisesta ja oivaltavasta huumoristasi. Kun postauksesi ovat nyt harventuneet, olen palannut menneeseen, lukenut aiempia tarinoitasi uudelleen ja viihtynyt niiden parissa.
    Sinulle on annettu kertomisen taito. Kunpa kirjoittaisit kirjan. Uskon, että löydät aiheita eksoottisesta ympäristöstäsi vaikka kuinka paljon, unohtamatta violettia munakennoa ja värikästä anoppiasi.
    Mainio selfie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet seurannut, tuntuu varmaan tutulta moni asia, sinulla kun on omakohtaista kokemustakin. Minulla alkaa kai mielikuvitus väsähtää, kun aina vain tulee vaikeammaksi keksiä mitään sanottavaa.

      Poista
  9. Oletkin tosi kauan jo bloggaillut ja vielä laidasta laitaan! Onhan se kiva harrastus ja kuten kuvailitkin, ehkä osin myös korvaa ystäviä.
    Mukavan eksoottiselta ja värikkäältä siellä näyttää. Ymmärtäähän senkin että tuntuu että kaikki on jo kuvattu, ei ole niin helppoa katsella kaikkea uusin silmin. Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kiva harrastus on. Mutta kun alkaa tuntua, että jahkaa aina vaan niitä samoja asioita ja kuvia, niin ei ole paljoakaan mieltä jatkaa. Pitäisi olla uusiutumiskykyinen, sehän se on päivän sana :)

      Poista
  10. On kyllä todella hieno juttu kun olet kirjoitellut näin kauan.
    Ymmärrän fiiliksesi,mutta toivottavasti jaksat ainakin tuohon kympin rajapyykkiin,on näitä sun juttuja ollut niin mukava lukea!
    Ja sille täytyy nostaa hattua kun viitsit kommentoida kommentteja.

    Voisi olla aika mielenkiintoinen aihe tuo omahoitajuus,sulla kun on taitoa niin senhän voisi kirjoittaa ikäänkuin fiktiona,niin ei olisi niin henkilökohtaista.?
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentit on parasta bloggaamisessa, välillä syntyy kivoja keskustelujakin oikein, bloggaaminen tuntuu silleen enemmän vuorovaikutteiselta.. tai minä ainakin tarvitsen sellaista 'yllykettä'.
      Minulla on kyllä niin omalaatuinen anoppi, että suomalaisesta lukijasta jutut tuntuisivat suorastaan science fictiolta ihan faktanakin :D

      Poista
  11. Kiva, kun tartuit haasteeseen :). Kunnioitettavan pitkä blogihistoria sinulla takana. Olen tykännyt tosi paljon lukea tarinoitasi Algeriasta - voihan blogia pitää näin harvakseltaankin - juuri omaan tahtiin. Kovin nimittäin toivoisin minäkin, että jaksaisit jatkaa ainakin 10 vuoden rajapyykkiin asti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaa, kun ei enää keksi sanottavaa, kaikki tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä tai jo sanotulta. Elämässäni ei edes tapahdu mitään uutta ja jännittävää. Toisaalta, blogi on kyllä ihan kiva harrastus. Saas nähdä..

      Poista
  12. Selailin ja matkustelin taas täällä blogissasi.

    Me ollaan vähän niinkuin blogi-ikätovereita. Minäkin aloitin jo vuonna 2007, elokuun alussa. Yritän minäkin pinnistää täyskympiksi, vaikka välillä ei ole aina enää juttua tullutkaan.

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että kommenttikeskustelut ovat olleet yksi parhaista lahjoista, mitä blogimaailma on lahjoittanut.

    Eilen kirjoitin säähköpostiviestin kolmelle ex-porilaiselle tyypille, joiden kanssa nuorena touhuttiin vähän sitä sun tätä. Asuttiin ennen muihoin vierekkäisissä talossakin kouluaikoina. Kun muistin, että olin joskus aina blogissakin heihin viitannut, niin linkitin niitä heille. Kaksi heistä jo vastailikin. Elämän kiertokulkua sananmukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis muutaman kuukauden minua vanhempi. Aika tahmaista tämä vanheneminen blogissakin näyttää olevan, saas nähdä kuivuuko kasaan.Harmi kyllä jos tämä jää, sillä te blogikaverit olette olleet ihan parhaasta päästä, yhtään negatiivista ei ole osunut kohdalle.
      Vanhojen hyvien tuttujen uudelleen kohtaaminen on yksi elämän hienoimpia juttuja, vanhetessa alkaa arvostaa menneisyyttäänkin enemmän ja enemmän. Kiertokuluksi sitä kai voi sanoa.

      Poista