Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi
23.12.2007 kirjoitin eka vuodatuksen upouuteen blogiini: huomio, huomio, luuni liikkuvat täällä. Eli kai sitten olin huomionhakuinen. Silloin kaikki ystäväni olivat kaikonneet maasta kuka minnekin ja tunsin oloni vähän orvoksi, joten keksin ruveta kirjoittamaan blogia algerialaisesta elämästä. Se korvasikin mainiosti ystävien puutetta ja samalla voin pitää yllä suomen kielen taitoani. Olin aivan innoissani, kommenttiloota täyttyi ihanista kommenteista, aika kului vähän liiankin rattoisasti.
Kolme vuotta myöhemmin, joulukuussa 2010 sanoin, että liikkuvat ne vieläkin, luut, joten kuten. Mietin osaisinko vielä olla kokonaan bloggaamatta. Siinä sivussa aloitin toisen blogin, Kukasta kukkaan, johon keräsin algerialaisia kasveja. Seuraavana vuonna löysin mukavia taiteen harrastajia ja aloitin raapustella aikani kuluksi kuvia minäkin Sirokon silmään. Vuonna 2012 siirryin jatkamaan Vuodatuksesta Bloggeriin.
Nyt yhdeksän vuoden jälkeen luut alkavat rapista, into on alkanut hiipua. Tuntuu, että olen jo kaiken sanonut ja kuvannut eikä mitään sanottavaa saati sitten julkaisemisen arvoista enää synny. Mietin, jos hikisesti yrittäisin vielä vuoden niin saisin 10-vuotisen täyteen. En haluaisi luopuakaan. Tämmöisille ihmisille on nimikekin, kehäraakki.
Tässä siis mennään. Aihevalikoimani on jo loppuun kaluttu ja tasokin on nykyään tällaista...
Arki. Meillä on kananmunat ruskeita ja niitä myydän violetissa kennossa à 30 kpl. Ihan varmasti kaikkia kiinnostaa. Tänään tein niistä chakchoukaa.
Harvemmin enää matkustellaankaan missään. Luontoretketkin rajoittuvat pääasiassa edellisen postauksen puistoon. Se on niitä harvoja paikkoja, missä koiria voi vielä juoksuttaa vapaana. Viikon sateiden jälkeen 'järvikin' on alkanut täyttyä.
Eläinkuvaajanakin olen onneton, kuvavarastoissani näyttää olevan pelkkiä raatoja. Tässä mangustin raato.
Elikä mitä ohjeita sitä voisi enää antaa aloittelijoille. Melkein jokainen kirjoittaa blogia omista tarpeistaan lähtien, oli aihepiiri sitten mikä hyvänsä. Ihmisillä on tarve jakaa tietojaan ja tunteitaan, lukijat valitsevat itselleen mieluiset. Meitä on moneksi. Itse arvostan myös sitä, että kommenteihin vastataan, tietty vähän blogin aiheesta riippuen. En ole raaskinnut poistaa vanhaa blogiani osaksi siksi, että sieltä kommenttilootasta löytyy todella mielenkiintoisia kommentteja ja keskusteluja, niitä on kiva aina välillä palata lukemaan. Kiitos suuresti niistä!
Nyt olen seurannut blogeja niin harvakseltaan, etten tiedä kuka tämän on jo saanut, joten jätän jakelun väliin. Itse kukin saa toki miettiä omaa bloggaamistaan ihan vapaaehtoisesti, kaikki ovat merkin ansainneet.
Tämä oli kiva lukea ! Se mikä teillä Algeriassa on tavallista tuntuu meistä suomalaisista niin jännältä nähdä ja kuulla. Kuten tuo violetti munarasiakin :) Ja mangusti. "Oikeat" mandariinit eikä kaupasta ostetut. Sinulla on ihana tukkatöyhtö tuossa selfie-kuvassa :) Koirista on AINA kiva lukea ja katsoa kuvia, olivatpa missä päin maailmaa tahansa 🐕
VastaaPoistaAika nuivaa kyllä, jos elämä rajoittuu kananmunakennoon :D
PoistaTukkatöyhtö ottaa lisävirtaa yläilmoista, ja huomasitko mitkä käsivarsilihakset!
Kiva postaus,ja sinulla onkin tosi pitkä historia bloggaajana.
VastaaPoistaTunnen itseni jo suorastaan metusalemiksi täällä blogosfäärissä, onneksi en ole naamakirjassa!
PoistaKomppaan Ritaa! Kaikki, mistä kirjoitat, ilahduttaa!
VastaaPoistaSamoin taiteesi.
Kohta varmaan alan kirjoittaa anopin suolen toiminnasta... katsotaan vieläkö ilahduttaa :)
PoistaKyllä, sillä pidän arjesta ja sinulla on kyky kuvata arki lakonisesti ja sellaisella huumorilla, josta pidän.
PoistaJään siis odottamaan :D
Hah hah, alapäähuumori ei kyllä kuulu repertuaariini - ainakaan vielä :D
PoistaTekstisi on aina niin mehukasta ja maukasta, ilahduttavaa ja omaperäistä, että olisi tosi harmi jos lopettaisit. Ja pitäähän sinun tuo 10 saavuttaa ja sen jälkeen taas unohdat tällaiset tyhmät lopettamisajatukset.
VastaaPoistaTekstisi lisäksi tykkään kovasti taiteestasi, sitäkin haluan nähdä lisää. Ja kohtahan tuleekin taas uusi haaste. Jännittävää!
Teemataide on ollut happipulloni, kiitos siitä teille. Tämä hiekan lapioiminen sen sijaan alkaa ottaa voimille - tai ehkä se onkin omaishoitajuus mikä vie mehut. Kiitos kuitenkin kun olet jaksanut seurata mukana ja kannustaa.
PoistaOnneksi oot päättänyt pitää kymppijuhlat ja siitähän on sitte hyvä jatkaa eteenpäin. Minäkin olen Ritan kanssa samaa mieltä. Joten unohda kaikki lopettamisajatukset.
VastaaPoistaYritetetään kittuuttaa kymppijuhliin asti, se olisi toiveissa. Vaikka sitten ruohonjuuria kuvaten :)
PoistaEthän sinä voi lopettaa. Blogissasi on aina kivaa vierailla. Kirjoitat huumoria silmäkulmassa ja minä tykkään.
VastaaPoistaKiitoksia kannustuksesta. Yritän pärjäillä, ainakin sen vuoden...
PoistaJuuri niin kuin Rita jo mainitsi, joku sinulle arkinen juttu voi olla esim. Suomessa asuvalle mielenkiintoista "eksotiikkaa". Toisinpaisena esimerkkina kun kerron taalla Israelissa etta Suomessa lastenvaunujen kanssa bussissa matkustetaan ilmaiseksi, tai etta sakot maksetaan tulojen mukaan, ihmetellaan.
VastaaPoistaKylla siita omaishoidostakin varmasti asiaa saa.
Kukasta kukkaan blogisi antaa minulle tosi paljon infoa kun meilla on suht samat kasvit taalla ja jostain kummasta aina loydat niille jopa suomekieliset nimetkin!
Hih, anopista kyllä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, mutta en tohdi tänne blogiini laittaa :D
PoistaOnhan se totta, että jotkut asiat tuntuvat eksotiikalta joillekin, sitä kun vaan on niin kauan täällä asunut niin ei osaa enää kaikkea nähdä.
Kasvien suomalaiset nimet löytyvät onki.fin kassu-tietokannasta, helppo nakki, vaikeinta on niiden tunnistaminen ensin.
Olen ollut lukijasi ihan alkumetreistä lähtien ja tykästynyt kovasti teksteihisi, nauttinut oivallisesta ja oivaltavasta huumoristasi. Kun postauksesi ovat nyt harventuneet, olen palannut menneeseen, lukenut aiempia tarinoitasi uudelleen ja viihtynyt niiden parissa.
VastaaPoistaSinulle on annettu kertomisen taito. Kunpa kirjoittaisit kirjan. Uskon, että löydät aiheita eksoottisesta ympäristöstäsi vaikka kuinka paljon, unohtamatta violettia munakennoa ja värikästä anoppiasi.
Mainio selfie.
Kiva että olet seurannut, tuntuu varmaan tutulta moni asia, sinulla kun on omakohtaista kokemustakin. Minulla alkaa kai mielikuvitus väsähtää, kun aina vain tulee vaikeammaksi keksiä mitään sanottavaa.
PoistaOletkin tosi kauan jo bloggaillut ja vielä laidasta laitaan! Onhan se kiva harrastus ja kuten kuvailitkin, ehkä osin myös korvaa ystäviä.
VastaaPoistaMukavan eksoottiselta ja värikkäältä siellä näyttää. Ymmärtäähän senkin että tuntuu että kaikki on jo kuvattu, ei ole niin helppoa katsella kaikkea uusin silmin. Mukavaa sunnuntaita sinne!
Niinpä, kiva harrastus on. Mutta kun alkaa tuntua, että jahkaa aina vaan niitä samoja asioita ja kuvia, niin ei ole paljoakaan mieltä jatkaa. Pitäisi olla uusiutumiskykyinen, sehän se on päivän sana :)
PoistaOn kyllä todella hieno juttu kun olet kirjoitellut näin kauan.
VastaaPoistaYmmärrän fiiliksesi,mutta toivottavasti jaksat ainakin tuohon kympin rajapyykkiin,on näitä sun juttuja ollut niin mukava lukea!
Ja sille täytyy nostaa hattua kun viitsit kommentoida kommentteja.
Voisi olla aika mielenkiintoinen aihe tuo omahoitajuus,sulla kun on taitoa niin senhän voisi kirjoittaa ikäänkuin fiktiona,niin ei olisi niin henkilökohtaista.?
-rusomarja-
Kommentit on parasta bloggaamisessa, välillä syntyy kivoja keskustelujakin oikein, bloggaaminen tuntuu silleen enemmän vuorovaikutteiselta.. tai minä ainakin tarvitsen sellaista 'yllykettä'.
PoistaMinulla on kyllä niin omalaatuinen anoppi, että suomalaisesta lukijasta jutut tuntuisivat suorastaan science fictiolta ihan faktanakin :D
Kiva, kun tartuit haasteeseen :). Kunnioitettavan pitkä blogihistoria sinulla takana. Olen tykännyt tosi paljon lukea tarinoitasi Algeriasta - voihan blogia pitää näin harvakseltaankin - juuri omaan tahtiin. Kovin nimittäin toivoisin minäkin, että jaksaisit jatkaa ainakin 10 vuoden rajapyykkiin asti :).
VastaaPoistaHankalaa, kun ei enää keksi sanottavaa, kaikki tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä tai jo sanotulta. Elämässäni ei edes tapahdu mitään uutta ja jännittävää. Toisaalta, blogi on kyllä ihan kiva harrastus. Saas nähdä..
PoistaSelailin ja matkustelin taas täällä blogissasi.
VastaaPoistaMe ollaan vähän niinkuin blogi-ikätovereita. Minäkin aloitin jo vuonna 2007, elokuun alussa. Yritän minäkin pinnistää täyskympiksi, vaikka välillä ei ole aina enää juttua tullutkaan.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että kommenttikeskustelut ovat olleet yksi parhaista lahjoista, mitä blogimaailma on lahjoittanut.
Eilen kirjoitin säähköpostiviestin kolmelle ex-porilaiselle tyypille, joiden kanssa nuorena touhuttiin vähän sitä sun tätä. Asuttiin ennen muihoin vierekkäisissä talossakin kouluaikoina. Kun muistin, että olin joskus aina blogissakin heihin viitannut, niin linkitin niitä heille. Kaksi heistä jo vastailikin. Elämän kiertokulkua sananmukaisesti.
Olet siis muutaman kuukauden minua vanhempi. Aika tahmaista tämä vanheneminen blogissakin näyttää olevan, saas nähdä kuivuuko kasaan.Harmi kyllä jos tämä jää, sillä te blogikaverit olette olleet ihan parhaasta päästä, yhtään negatiivista ei ole osunut kohdalle.
PoistaVanhojen hyvien tuttujen uudelleen kohtaaminen on yksi elämän hienoimpia juttuja, vanhetessa alkaa arvostaa menneisyyttäänkin enemmän ja enemmän. Kiertokuluksi sitä kai voi sanoa.