tiistai 17. tammikuuta 2017

Uusi vuosi uudet kujeet


Sitä on tullut siihen ikään, että kaikki sukurasitteet alkavat nostaa päätään, vaikka kuinka luulisi niiltä olevansa turvassa. Karvas totuus. Juuri kun on tottunut kuuntelemaan nivelien uikutusta, oppinut luopumaan risti-istunnasta, oppinut istumaan tuolilla lattian sijaan ja laittamaan sukat jalkaan istuen, oppinut arvostamaan pitkävartista kenkälusikkaa,  lepäämään ylämäkiä kävellessä,  lopettanut kaikenlaisen hyppelemisen  ja huomannut rappusten kaiteen olevan kätevä apu, niin eikös vielä viedä loputkin makeasta elämästä. Piti siirtyä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Hyvästi pullat, hyvästi suklaa!
En kyllä ikinä olisi uskonut, että syömäkelpoista leipää voisi tehdä ilman jauhoja. Mutta jee, karppaajien muna-mantelileipä vastaa melkein samaa. Olen jauhanut sekaan manteleita ja erilasia pähkinöitä.  Mikrossa ei kestä kauaa, vuokasämpylät voi halkaista ja paahtaa, päällyksillä saa vaikka mitä vaihtelua. Hyvää!
Täällä saa manteleita kilon 3,5 eurolla ja saksanpähkinöitäkin 6 e/kg, niitä meillä tosin kasvaa omassakin puussa, mutta aina ei jaksa askarrella kuorien kanssa.

Vuosi on alkanut täällä myös kylmissä merkeissä. En muista 40-vuotisen olemiseni aikana yhtään näin katkeamatonta kylmää kautta. Sadetta, myrskyä, ukkosta joka ikinen päivä.
 

Tänä aamuna mies joutui eka kerran elämässään putsaamaan tuulilasin lumesta ennen töihin lähtöä. Luistelukelit ovat siis vihdoin alkaneet ja tottakai minunkin piti päästä bongaamaan vuosittaista lumiukkoani.



Alku näytti hankalalta. Hirmuinen raesade ja viima piiskasi niin, että koiratkin olivat aivan ihmeissään. Tina selvästi ajatteli, että ei mikään koiranilma, ei ikinä. 


Puolessa välissä näytti jo lupaavalta.... 

Aika autiolta näytti ylempänäkin. Täällä on ollut lunta jo useamman päivän, mutta ilmeisesti myrsky on pitänyt ukonrakentajat poissa kaduilta. Eteenpäin vielä vähän...

Tämän pidemmälle ei päästy. Alkoi uusi lumisade ja sumu peitti lähitienoot, tien pinta tuli todella liukkaaksi kesärenkailla luistelijoille. Täyskäännös siis. Paikalliset nuoret olivat siellä jo valmiina ohjaamassa liikennettä ja työntämässä autoja.  Ei lumiukon rakentajia, mutta jonkunsortin lumiukko näkyy istuvan yhden auton nokalla. 


Siinä sentään yksi rohkea taiteilemassa. Hm, ihan kuin olisi ottanut mallia minun masustani...  Tämän täytyy nyt kelvata tämän vuoden lumiukkobongaukseksi.

Turvaväli, mikä se on?


Takaisin normaaliin. Paluumatkalla bongasin tällaisen upean penkkiparin. Olispa kiva tuunata puutarhaani..


Villinarsissit kukkivat! Tästä alkaa kevät. Mukavaa kevään odotusta teillekin!


48 kommenttia:

  1. Samalla polulla olemme, huutia olen myös antanut valkealle sokerille ja vehnäjauhoille. Terveys huolethan ne saa astumaan terveellisemmälle polulle.
    Paljon edullisempaa on Teillä pähkinät ja mantelit kuin täällä.

    Hyvin kiinnostavia kuvia. Liukkaaksi muuttui Algeriassakin.
    Ei taida olla talvirenkaita käytössä?

    Kauniit narsissit tuovat kevään tunnelman.
    Kiitos, mukavaa kevään odotusta myös Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Astumisen sijaan luin heti alistumaan, siltähän se aluksi tuntuu. Kevyempi olo kylläkin. Täällä on kaupungin liepeillä kokonainen iso mantelipuupelto, jonka valtio on hylännyt. Sieltä voi kuka tahansa käydä poimimassa, monet poimivatkin niitä myytäväksi, silkkaa tuloa.
      Talvi on täällä tapahtuma, jota pitää käydä katsomassa. Niin hetkittäistä ettei sitä varten tarvi talvirenkaita. Kesärenkaatkin ovat yleensä niin kuluneet, että hyvin luistaa :)

      Poista
  2. Hops mikä hyppäys ja huipennus - villinarsissit, wow ! :)
    Hauska lumiukko konepellillä.
    Koirakuva on tosi kiva. Katselin sitä kauan hymyillen 🐕 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei voi oikein tehdä eroa syksyn, talven ja kevään välillä, sateita tosin on eniten joulu-marraskuussa.
      Lumiukko nokkapellillä on täällä lähes perinne. Nyt oli kyllä niin kylmä, ettei monikaan tarennut autostaan poistua. Minulla oli samat vaatteet päällä kuin viime tammikuussa Suomessa -30 asteessa, silti vilutti paljon enemmän.

      Poista
  3. Ohhoh, sinähän pääset nauttimaan ihan suomalaisesta kelistä, lunta ja vettä vuoron perään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kosteus hiipii selkäytimeen asti. Sisälläkin on vain 17, vaikka lämmitys maksimissa..lattialämmitystä ikävä.

      Poista
  4. Teillähän on talvisempaa kuin täällä. Lähden tästä nyt etsimään munamantelileivän reseptiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan kivan talvista on ollut, vähän märkää täällä alhaalla tosin. Siinä mantelileivässä yhdellä munalla saa kaksikin kakkusta, kun lisää ripauksen nestettä ja vaikka kaurahiutaleita. Muuten se maistuu aika paljon munalta.

      Poista
  5. Aivan ihana postaus! Kiitos hihityksistä, Sirokko! :-) Sukurasitteet tosin eivät kuulostaneet kovin iloisilta asioilta, mutta onneksi huumoria sentään tuntuu vielä löytyvän.

    Turvaväli, mikä se tosiaan on. Kauhulla katson tuota kuvaa: lunta, kesärenkaat ja alamäki... Kääk. Mutta vauhti on ainakin aika hidas, joten kovin pahasti tuossa ei ehkä voi käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alamäen mutkissa oli aika moni liukunut ojaan tai muuten vaan jumittunut lumeen. Kivasti ne kevyemmät autot sai liirailemaan vähässäkin vauhdissa, meidän nelivetomme selvisi ihan hyvin. Ei siellä tullut kuin korkeintaan peltivaurioita.
      Sukurasitteissa on sentään yksi hyvä puoli, tietää mitä odottaa :)

      Poista
  6. Voi teillä on kunnolla lunta,miksei meillä nyyh! Ottaisin ilomielin tuon kylmän kelin,tänään oli 20 astetta,masentavaa...
    Minäkin jouduin luopumaan liiallisista rasvoista ,sokerista ja suolasta,Mutta gluteenittomia herkkuja on helppo tehdä,minunkin blogissani paljon sellaisia ohjeita. Mikä teillä on erilaisten gluteenittomien jauhojen saatavuus? Omat suosikkini ovat maissijauho,riisijauho ja kikhernejauho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kestänyt kylmä harvinaisen pitkään, ihme jos ei ole teille asti yltänyt.
      Muistinkin, että sinulla erillinen blogi ja olen käynyt siellä kurkkaamassakin, pitää tutkia paremmalla ajalla pidempään. Täällä ei ole oikein mitään gluteenitonta, mutta koska yritän olla ilman kaikenlaisia hiilihydraatteja sisältäviä jauhoja, niin ei väliä. Paitsi kaurahiutaleita käytän niin leivässä kuin puuronakin. Kikhernejauhot kuulostaisi hyvältä, en ole koskaan etsinyt, taatelijauhoja on osunut silmään useamminkin. Kait niitä kikherneitä voisi murskata pieneksi kotonakin, pitääkin kokeilla. Nyt kun löysin tuon mantelipähkinäleivän niin ei ole mitään hätää, siihen voi heitellä sekaan mitä vaan yrttejäkin. Pähkinänäkkäriin olen myös kehittänyt jo jopa addiktion.

      Poista
    2. Taatelijauhoa,siitäpä en olekaan kuullut:)

      Poista
    3. Vau, meilläkin on jotain mitä et ole vielä kokeillut!

      Poista
  7. Huh, tuota lumikeliä ei tule ikävä. Niin monet kymmenet vuodet sitä on ajettu. Meilläkin kukkivat nuo ihanat villinarsissit. Tosin niitä saa etsiä. Ja kun sen paikan löytää voi ihailla samalla hirveän nopeita päiväkiitäjiä, jotka vaihtavat "kukasta kukkaan"! Vaikeita kuvattavia. Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villinarsisseja saa täälläkin etsiä, pitää osua paikalle ensimmäisenä. Yleensä lapset ehtivät ne poimia ja myyvät tien varsilla, nämäkin ostin heiltä. Yhtään päiväkiitäjää en ole koskaan nähnyt, kiitävät varmaan nopeammin kuin silmäni havaitsee :)

      Poista
  8. Onpas teilläkin lunta. Ei ole ihme, että meillä on, mutta että teilläkin. Upeat villinarsissit, eli kyllä se kevät on tulossa. - Mukavaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä yleensä sataa lunta kerran vuodessa 600 m yläpuolella kukkuloilla, mutta välillä on monta vuotta pötköön ettei ole talvea ollenkaan. Tänä vuonna on tuiskunnut jopa täällä rannan tuntumassa, mikä on todella harvinaista. Helmikuussa se kevät useimmiten alkaa, saas katsoa.

      Poista
  9. Sirokko, näin se menee. Meiltä viedään pikkuhiljaa kaikki entiset "mukavuudet". Onneksi ihminen on sopeutuvainen, varsinkin näin vanhemmalla iällä. Hengissä pysyy ilman pullaakin. Silloin alussa joskus teki kauheasti mieli kunnon äklösokerista possumunkkia, kun kumppani sellaisia kotiin toi. Nyt olen jo tottunut, ei satu enää. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkään ihminen hämää itseään sillä ettei mukamas ole vielä tauti-iässä, mutta totuus se vaan on, vaikka karvas niellä. Täällä on tosi vaikea elää vähillä hiilihydraateilla, kun ruoka on pääasiassa tehty valkoisista jauhoista, tyyliin pastaa ja patonkia.Täysjyvästä ei kukaan ole kuullutkaan. Onneksi saa tuoreita kasviksia läpi vuoden.

      Poista
  10. Nuo vaivat ja ruokarajoitteet ovat sellaisia perintöjä, joista mielellään kieltäytyisi jos jotenkin voisi.
    Kädessä olevan lumipallon ilme kuvaa tehokkaasti oloja siellä. Tuskin montakaan asuntoa on rakennettu talvisia olosuhteita ajatellen. Kylmyys, kosteus ja myrskytuuli ovat kova koettelemus monelle asukkaalle. Toivottavasti sää teillä pian lämpenee.
    Ranskakin on saanut jo jonkin aikaa tuntumaa poikkeuksellisen kylmään sääaaltoon. Täällä tuulten kaupungissa on navakkaa viimaa ja pakkasta, mutta ei lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talot on rakennettu pitämään mahdollinen lämpö ulkona. Meillä keskuslämmitys ja sisällä silti vain 17 astetta, lämmitetään enemmän katolla istuvia puluja :) Yölämpötilat ovat olleet 3-5, sääliksi käy Saharan yli taivaltaneita pakolaisia, jotka ovat yöpyneet ulkona, siltojen alla. Ensi viikolla pitäisi saada aurinkoa, mutta yölämpötilat silti 5-6. On se kurjaa kodittomille. Kaupunki/valtio ei tee mitään heidän hyväkseen.

      Poista
  11. Saatan kuvitella, miten siel on kylmä, kun on tottunut lämpimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään täällä on kaikki tiet tukossa ja kylät saarroksissa vuorilla. Monilla ei ole minkäänlaista lämmitystä saati sitten talvivaatteita. Kyllä silloin näissä asteissa tulee vilu vaikka olisi tottunutkin. Täytyy kyllä tunnustaa, että itse olen paljon viluisempi kuin monikaan täkäläinen...

      Poista
  12. Onpas teillä paljon lunta!! Täälläkin on vuoret saaneet lumipeitteen, mutta meillä ei ainakaan toistaiseksi ole lunta näkynyt. Yllättävän kylmä kyllä on ja äidin neulomat villasukat ja -lapaset on kaivettu esiin kaapin perältä. Tyttö kertoi, että opettaja oli tuonut aamulla kouluun vuorilta mukanaan lunta ja esitellyt sitä lapsille suurena ihmeenä :). Monin paikoin Algeriaa taidetaan olla pulassa lumen takia :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon reissun jälkeen tuli lunta vielä lisääkin, kaikki ylöspäin menevät tiet on suljettu liikenteeltä paitsi asukkaille. Korkeimilla vuorilla ovat tosi pulassa, mutta niin kyllä käy melkein joka vuosi, kun lunta tulee kerralla paljon. Minua säälittää eniten kadulla asuvat pakolaiset, pienet lapsetkin siellä, eikä päättäjät tee mitään. Jotkut asukkaat ovat niille vieneet ruokaa ja peittoja.

      Poista
  13. Hauska postaus ja upeat villinarsissit! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Terveisiä lumettomasta Algerista:) Vettä/räntää/rakeita on sadellut vuorotellen, muttei juurikaan lunta. Meillä on makuuhuoneissa ilmalämpöpumput, jotka hyvin viilentää kuumalla ja lämmittää kylmällä. Lattiat tosin on jäätävän kylmät, huomaa heti jos erehtyy paljain varpain kävelemään.
    Kikhernejauhoa saa joka kaupasta, onhan se aivan perinneruoan garantetan (tai galantita) pääraaka-aine:) Meillä ihanaa ja terveellistä garantetaa syödään useamman kerran viikossa, ja lisäksi käytän jauhoa myös esim. kasvispihveihin (raastan porkkanaa, kesäkurpitsaa, vähän perunaa, sipulia,selleriä...sekaan kikhernejauhoa, mausteita ja kananmunaa).
    Kikhernejauho maksaa reilusti alle euron pussillinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas huomaan, kuinka nurkkakuntaisia täällä ollaan. Nämä shawit eivät ole koskaan tehneet garantetaa, en ollut edes kuullut siitä puhuttavan. Vilkaisu nettiin ja joo, on läntisen puolen ruokia se. Eivät muutenkaan käytä paljoa poichich-jauhoja täällä. Toki löysin kaupasta, tunisialaisia.. Ja meinaan heti kokeilla tuota garantetaa, kiitos vaan vinkistä!
      Täällä oli vieläkin tiet suljettu vuorille ja 800 metrissä lunta :)

      Poista
    2. PS. Jos vielä käyt täällä niin, voitko antaa hyvän reseptin uunipellilliselle. Kokeilin tehdä, mutta siitä tuli liian ohut, ei oikein onnistunut.

      Poista
  15. Hauska postaus!
    Kuulostaa että samoilla sukurasitteilla mennään,kyllä sitä joutuu jo vähän katselemaan minne istuu,että pääsisi tuoliin ja siitä ylös,ei sitä joku aika sitten uskonut.
    Narsissista tule ehdottomasti kevät mieleen.;)Kevättä odottelen,kun talvikin on mitä sattuu.:(
    Kyllä tuo kosteakylmä/tuuli tuntuu kylmemmältä kuin oikein kunnon pakkanen.Hrr..
    "Alku aina hankalaa,lopussa kiitos seisoo"?.Yksi asiakkaani karppasi, silloin kun se oli täällä oikein buumi.Meni hetkessä kakskytä kiloo,ja sai jätettyä insuliinin käytön.
    Saispa täälläkin manteleita tuohon hintaan!
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkälle pystyy hämään itseään, kun ei yritä mitään akrobaattisempaa mikä vaatisi tasapainoa, kuten yhdellä jalalla temppuilua tai tuolilta alas hyppäämistä :)
      Minäkin tiedän monta, jotka karppauksella ovat laihtuneet. Aika tiukka pitäisi olla, en niin pitkälle mene, mutta sokerit olen saanut lähes normaaliksi, jotain sekin.

      Poista
  16. Aika erikoiselta näyttää "leipäsi", mutta kun luin selostuksesi, se alkoi näyttää herkulliselta : D Toivottavasti uusi ruokavalio tuo terveyttä.
    Ensimmäinen havainto itselläni oli, kun menin kyykkyyn, en meinannut päästä ylös. Siihen auttaa kyllä voimistelu.
    Muistankin aikaisemmat lumiukkokuvasi. Jospa niitä vielä tulee lisää. Aika hyvä alku kuitenkin.
    Toivotan sinne parempia ilmoja : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ns. leipä on kyllä tosi hyvää, en olisi minäkään uskonut, mutta leivän rakenne riittää tekemään leivän, makuja voi vaihdella.
      Minun eka havaintoni oli ojan yli hyppääminen, että sekin voi yhtäkkiä olla tökköä :) Kyykkäilen kyllä ahkeraan, mutta siinäkin alkaa polvien kulumat häiritä. Niin se on, että paremmaksi harvoin enää itseään saa, mutta jos voisi edes rippeitä ylläpitää.

      Poista
  17. Mielelläni jaan garanteta reseptini:) Tämä on paras ja helpoin mielestäni:
    4 kupillista kikhernejauhoa, 8 kupillista vettä, 1 kupillinen öljyä (mikä tahansa öljy käy, jos oliivia niin mielellään mietoa), 2tl suolaa, 1/2 tl mustapippuria, 2tl kuminaa (cammon), 2 kananmunaa ("piiraan" päälle).
    Sekoita kulhossa kikhernejauhoihin ensin puolet vedestä sauvasekoittimella. (tämä siksi ettei jäisi jauhopaakkuja). Kun jauhot on hyvin sekoittuneet, lisää loputkin vedet ja kaikki muut aineet paitsi kananmunat. Sekoita edelleen hyvin sauvasekoittimella. Lopuksi vielä käsi kulhoon ja sormilla hierot mahdolliset jauhopaakut hienoksi. Kaada vuokaan. Sekoita munat lasissa ja valuta piiraan päälle. Sitten uuniin 180C niin kauan että pinta saa väriä. Ei pidä pitää liian kauan, koska garantetan on tarkoitus olla päältä löysää, jopa vetelää, ja vain pohjalta kiinteämpää. Yleensä n.30min riittää, mutta uuneissa on valtavat erot. Meidän sähköuunissa 15min riittää, kun uunin esilämmittää.
    Garanteta tarjoillaan kuumana/lämpimänä leivän ja harissan kanssa.
    Suolan määrää ei kannata vähentää, vaikka niin muuten tekisi niin tämän reseptin kohdalla en suosittele:) Cammonia voi laittaa oman maun mukaan, itse laittaisin paljon, mies ei välitä yhtään niin tuo 2tl on sellainen kompromissi. Kannattaa ehdottomasti tehdä vuokassa. Itse käytän ovaalin muotoista isoa lasivuokaa, mutta koolla ei ole niin väliä tulee sitten paksumpaa tai ohuempaa:)Uunipellillä taitaisi tulla liian ohutta ja ehkä kuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa okei, missään nettiohjeessa ei ollut, että munat tulisi päälle. Pitää kokeilla tuota reseptiäsi, kiitos vaan. Minä keksin ihan uuden 'garantetani' uunipellillä, siitä tuli tosi ohut, pannukakun ja mahdjouban välimuoto :) Ei kuitekaan kuiva, kun siinä reseptissä oli mukana sulatejuustoa - mutta ihan hyvä silti.
      Minulla on kilon pussi niitä jauhoja, täytyy olla tosi iso kuppi jos sen kaikki meinaa käyttää :)

      Poista
  18. Edelliseen vielä lisään, että yhdestä kikhernejauhopussista tulee juurikin tuo 4 kupillista tai ainakin suunnilleen. Täällä Algerissa muuten mantelit maksaa 1900D kilo, kuoritut mantelit siis. Kerran löysin jostain kadunvarresta puolen kilon pusseja 600D ja pidin niitä halpoina. Puhuitko kuorituista vai kuorellisista manteleista? Voi että haluaisin nähdä sen mantelipuupellon, kun en ole koskaan nähnyt edes mantelipuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantelit oli kuorimattomia, pikkupojat myy niitä tien varsilla kun käyvät poimimassa ilmaiseksi puista. Mies ostaa niitä varastoon aina kun ajelee sillä suunnalla. Torilla on kalliimpia kuorittuina. Pitääkin tarkistaa hinnat kun seuraavan kerran sinne menen.
      Miten olet voinut missata mantelipuun, niitähän on vähän jokaisen pihalla, kun menee ulos kaupungista! Keväällä kun kukkivat niin oikein kauniita ovat. Minäkin haluaisin sellaisen, mutta piha on jo liian täynnä puita muutenkin.

      Poista
  19. Olette saaneet kunnon talvikelit! Ei kyllä naurun asia, kun on kylmää ja liukasta, kun ei semmoisiin oloihin ole totuttu.
    Täällä on lunta lähemmäs metrin, enempi reilusti ainakin, mitä puoli metriä. Pakkasia myös, mutta ei toistaiseksi liukkautta.
    Noiden samojen juttujen kanssa täällä minäkin taiteilen, terveysongelmia ihan riittävästi. Mantelileipää ja siemennäkkäriä minäkin pruukaan leipoa.
    Narsissit ovat todella kauniit ja vihjailevat keväästä.

    VastaaPoista
  20. Tänä vuonna on ollut kunnon talvi, jos sitä täällä sellaiseksi voi kutsua, maanviljelijät kiittää vesimäärästä, oikeaan aikaan tuli.
    Mantelileipä on kyllä niin hyvää, että harmi kun ei sitä aiemmin tullut tehtyä. Olisi voinut alkaa terveyden vaalimisen vähän aiemmin, niin ei tarvitsisi ehkä nyt.. vaikka olen kyllä sitä mieltä, että teki miten vaan niin aina joku vaiva jossain vaiheessa iskee.

    VastaaPoista
  21. Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
    ”Puh!” kuiskasi hän.
    ”No mitä?”
    ”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
    ”Tarkistin vain että olet siinä.”

    Hyvää Ystävänpäivää

    VastaaPoista
  22. Kiitos Vilukissi. Puh sinnekin!

    VastaaPoista
  23. Hupsista mitä kuvia! Siellähän on enempi talvi kuin täällä:) Tylsää ettei enää pullaa:( Se ei ole ole mun riesa, olen höyrähtänyt karkkeihin! Ennen olin aina lakossa paitsi jouluna ja pääsiäisenä sai syödä karkkia. Se lakko piti aina, en edes halunnut karkkia tai herkkuja. Hieno lumiukkoakka ja mahdottoman ihana villinarsissi 💜 Mantelit maksavat täällä maltaita, jos vähemmän kun kilon ostaa, mutta ovat kyllä meidän suurta herkkua. Mukavaa kevättä, kiva oli lukea kuulumisiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pyytää anteeksi harhautusta, kyllä ne mantelit täälläkin kaupassa maksavat sellaiset 15 euroa/kg normikaupassa, tuo hinta oli tienvarsimyyjien sesonkiaikaan. Mutta säästyyhän se raha sitten pullapuolelta :) Hyvin olen onnistunut sokerilakossa, ei tee mieli vielä edes suklaata... mutta annas olla kun pääsen Suomen kahviloihin...

      Poista
    2. Olisi kyllä kiva Sinutkin joskus bongata, blogistaniassa on aika paljon ihmisiä, joita olisi jännä nähdä livenä. Mukavaa helmikuun jatkoa:) Kun olin vielä Mustaleski, kaikki mielsivät minut ihan erilaiseksi, todella synkäksi ja vaaralliseksi, en ollut kuulemma yhtään katu-uskottava kun porukat näki minut. Jänskä milläisia mielikuvia sitä siihen aikaan kehiteltiin. Toisaalta virtuaali väsyttää kamalasti, tuntuu että olisi järkevämpääkin tekemistä, minä kun en osaa huitaista juttuja tai kuvia kuten ehkä nuoremmat.

      Poista
    3. Heh, totta kyllä että Irja ja Mustaleski tuovat ihan erilaiset ihmiset mielikuviin :D Mutta voihan sitä ihmisellä ollakin erilaisia persoonia, varsinkin netissä.
      Minäkin alan olla aika väsynyt virtuaalielämään, vakka en kyllä mitään järkevää silti saa aikaiseksi, huoks.

      Poista
    4. Tämä oli kyllä melkoinen tietopläjäys, lueskelin uudelleen kotimaasi ihmeellisyyksiä. Kamelien jalat on sidottu yhteen, hankala tapa liikkua?

      Poista